Toinen makkabealaisten kirja
2733
hänet matkalle
13. antaen hänelle sellaisen kir-
jallisen määräyksen, että hänen
tuli raivata Juudas itse pois tiel-
tä, hajottaa hänen väkensä ja
asettaa Alkimus ylimmäiseksi
papiksi tuohon kaikkein korkeim-
paan temppeliin.
14. Ja ne pakanat, jotka olivat
lähteneet Juudasta pakoon pois
Juudeasta, liittyivät suurin jou-
koin Nikanoriin, koska arvelivat,
että juutalaisten vastoinkäymiset
ja onnettomuudet olisivat eduksi
heille itsellensä.
15. Mutta kun he saivat kuulla
Nikanorin tulosta ja pakanain vi-
hamielisestä menettelystä, sirot-
tivat he multaa päänsä päälle ja
rukoilivat häntä, joka on asetta-
nut oman kansansa olemaan
iankaikkisiin aikoihin saakka ja
joka aina pitää huolta omasta
perintöosastansa, ilmestyen sen
auttajaksi.
16. Johtajan käskystä väki sitten
heti lähti sieltä liikkeelle ja koh-
tasi heidät Dessaun kylässä.
17. Mutta Simon, Juudaan veli,
oli joutunut taisteluun Nikanorin
kanssa ja oli vastustajain ai-
kaansaaman äkillisen säikähdyk-
sen vuoksi hetken aikaa horju-
nut.
18. Siitä huolimatta Nikanor, kun
hän kuuli, kuinka urhoollisia
Juudas ja hänen miehensä olivat
ja millaista uljuutta he osoittivat
taistelussa isänmaansa puolesta,
epäröi ratkaista asiaa veren-
vuodatuksella.
19. Sentähden hän lähetti Posi-
doniuksen, Teodotuksen ja Mat-
tatiaan tarjoamaan ja vastaanot-
tamaan rauhansopimusta.
20. Sittenkuin siitä oli pitkän ai-
kaa neuvoteltu, esitti johtaja asi-
an koko miehistölle, ja kun il-
meni, että kaikki olivat samaa
mieltä, suostuivat he sopimuk-
seen.
21. He määräsivät sitten päivän,
jona he kahden kesken yhtyisivät
samassa paikassa. Ja kun hän
astui sinne, asetettiin kummalta-
kin puolelta esiin istuimet.
22. Juudas oli järjestänyt ases-
tettuja miehiä valmiiksi sopiviin
paikkoihin siltä varalta, että vi-
holliset odottamatta ryhtyisivät
väkivaltaan. Niin he neuvottelivat
keskenänsä asiallisesti.
23. Nikanor vietti sitten jonkun
aikaa Jerusalemissa eikä tehnyt
