Toinen makkabealaisten kirja
2730
kokea kaikkein pahinta, mitä hä-
nen isänsä aikana oli heille ta-
pahtunut.
10. Kun Juudas sai tästä tiedon,
kehoitti hän kansaa huutamaan
yötä päivää avuksi Herraa, että
hän nyt, jos milloinkaan auttaisi
heitä,
11. joilta aiottiin riistää laki ja
isänmaa ja pyhä temppeli, ja
ettei hän sallisi kansan, joka nyt
oli saanut vähän aikaa hengäh-
tää, joutua häijyjen pakanain kä-
siin.
12. Ja kun kaikki yhtenä miehe-
nä olivat tehneet niin ja rukoil-
leet armollista Herraa itkien ja
paastoten ja maassa maaten yh-
tä mittaa kolme päivää, rohkaisi
Juudas heitä ja käski heidän ol-
la valmiina.
13. Kun hän sitten oli pitänyt
yksityisen neuvottelun vanhinten
kanssa, päätti hän lähteä liik-
keelle ja saattaa asian Jumalan
avulla ratkaisuun, ennenkuin ku-
ninkaan sotajoukko hyökkäisi
Juudeaa vastaan ja saisi kau-
pungin valtaansa.
14. Jätettyänsä näin ratkaisun
hänen huomaansa, joka on maa-
ilman Luoja, ja kehoitettuansa
väkeään taistelemaan urhoolli-
sesti kuolemaan saakka lain,
temppelin, kaupungin, isänmaan
ja yhteiskunnan puolesta, hän
pystytti leirinsä Moodeinin lähei-
syyteen.
15. Ja annettuaan väellensä tä-
män tunnussanan: "Jumala on
voitto", hän hyökkäsi yöllä mu-
kanansa valittu joukko parhaim-
pia nuoria miehiä kuninkaan
päämajaan ja tuhosi leirin, noin
kaksituhatta miestä. Samalla hän
surmasi parhaan norsun sekä
ne, jotka olivat tornissa sen se-
lässä.
16. Ja lopuksi he täyttivät leirin
pelolla ja kauhulla ja lähtivät
voittajina pois
17. vasta päivän koittaessa. Mut-
ta tämä tapahtui siitä syystä, et-
tä Herran varjelus oli hänen
apunansa.
18. Mutta kun kuningas oli saa-
nut maistaa juutalaisten rohkeut-
ta, koetti hän saada viekkaudella
haltuunsa varustetut paikat.
19. Niin hän hyökkäsi Beetsuu-
ria, vahvaa juutalaisten linnoitus-
ta, vastaan; hänet lyötiin takai-
sin, hän teki uuden rynnäkön ja
kärsi taas tappion.
