Toinen makkabealaisten kirja
2738
sanoista, jotka olivat omiansa
herättämään urhoollisuutta ja
vuodattamaan miehuutta nuoriin
mieliin, päättivät he, etteivät pys-
tyttäisi leiriä, vaan koska kau-
punki ja pyhä temppeli olivat
vaarassa, jalosti hyökkäisivät
päin, antautuisivat kaikella roh-
keudella taisteluun ja niin ratkai-
sisivat asian.
18. Sillä he olivat vähemmän pe-
loissaan vaimojensa ja lastensa
taikka veljiensä ja sukulaistensa
puolesta, mutta enimmin ja ensi
sijassa pyhitetyn temppelin täh-
den.
19. Mutta niidenkään tuska, jot-
ka olivat jääneet kaupunkiin, ei
ollut vähäinen, koska he pelosta
vavisten ajattelivat taistelua
avoimella kentällä.
20. Kun sitten kaikki jo odottivat
pian tapahtuvaa ratkaisua, kun
viholliset jo olivat koonneet
joukkonsa ja heidän sotaväkensä
asettunut taistelujärjestykseen,
kun norsut oli viety sopivalle
kohdalle ja ratsuväki järjestetty
kummallekin sivulle,
21. niin Makkabilainen, nähdes-
sään joukkojen tulevan ja havai-
tessaan aselajien moninaisuuden
sekä norsujen raivon, ojensi kä-
tensä taivasta kohti ja huusi
avuksensa Herraa, ihmeitten teki-
jää; sillä hän tiesi, ettei voittoa
saada aseilla, vaan että Jumala
antaa sen niille, joiden hän kat-
soo sen ansaitsevan.
22. Hän lausui rukoillessansa
näin: "Sinä, Herra, lähetit Juudan
kuninkaan Hiskian aikana enkeli-
si, joka surmasi Sanheribin sota-
joukosta sata kahdeksankym-
mentä viisi tuhatta miestä.
23. Lähetä nytkin, oi taivaan val-
tias, hyvä enkeli meidän edel-
lämme levittämään pelkoa ja
kauhua.
24. Lyököön sinun väkevä käsi-
vartesi kauhulla ne, jotka juma-
lanpilkka huulillansa ovat tulleet
sinun pyhää kansaasi vastaan."
Tähän hän lopetti.
25. Nikanor ja hänen väkensä
hyökkäsivät silloin eteenpäin so-
tatorvien ja taistelulaulujen rai-
kuessa,
26. mutta Jumalaa avuksihuuta-
en ja rukoillen Juudas ja hänen
miehensä kävivät vihollisten
kimppuun.
27. Ja niin he, käsillänsä taistel-
len ja sydämillänsä rukoillen
