Toinen makkabealaisten kirja
2734
mitään sopimatonta; sotaväen,
jota oli koottu suuria joukkoja,
hän päästi hajalle.
24. Ja Juudasta hän piti aina
seurassansa; sillä hän oli sydä-
mestään kiintynyt tähän mie-
heen.
25. Hän kehoitti häntä mene-
mään naimisiin ja hankkimaan
itsellensä lapsia. Juudas menikin
naimisiin, eli onnellisena ja naut-
ti elämästä.
26. Mutta kun Alkimus havaitsi
heidän keskinäisen ystävyytensä
ja tehdyt sopimukset, rohkaisi
hän mielensä, meni Demetriuk-
sen luokse ja syytti Nikanoria
valtakunnan edun vastaisista
mielipiteistä; sillä tämä oli nimit-
tänyt valtakunnan vihollisen,
Juudaan, hänen seuraajaksensa.
27. Niin kuningas vihastui kovin
ja ärtyneenä tuon pääkonnan
panettelujen vaikutuksesta kirjoit-
ti Nikanorille sanoen olevansa
kovin tyytymätön sopimuksiin ja
käskien lähettämään Makkabilai-
sen heti vangittuna Antiokiaan.
28. Kun tämä määräys saapui
Nikanorille, peljästyi hän ja tuli
sangen pahalle mielelle siitä, et-
tä hänen piti purkaa sopimukset,
vaikka mies ei ollut tehnyt mi-
tään rikosta.
29. Mutta koska ei ollut mahdol-
lista toimia vastoin kuningasta,
odotteli hän sopivaa tilaisuutta
suorittaakseen tehtävänsä viek-
kaudella.
30. Makkabilainen havaitsi kui-
tenkin, että Nikanor oli tullut
suhteessaan häneen jäykemmäk-
si eikä enää kohdellut häntä yh-
tä ystävällisesti kuin tavallisesti;
ja kun hän ymmärsi, että tämä
jäykkyys ei merkinnyt mitään hy-
vää, keräsi hän ympärilleen suu-
ren joukon kannattajiaan ja py-
syi piilossa Nikanorilta.
31. Mutta kun toinen huomasi,
että mies oli aivan kauniisti hä-
net pettänyt, meni hän tuohon
ylen suureen ja pyhään temppe-
liin, juuri kun papit toimittivat
lainmääräämiä uhreja, ja vaati,
että mies oli jätettävä hänen
valtaansa.
32. Ja vaikka nämä valalla va-
kuuttivat, etteivät tietäneet, mis-
sä etsitty oli,
33. ojensi hän oikean kätensä
temppeliä kohti ja vannoi näin:
"Ellette jätä Juudasta sidottuna
minun käsiini, jaotan minä tä-
