TOINEN SAMUELIN KIRJA
712
minulle minun isäni valtakun-
nan+.
4. Kuningas sanoi Ziballe: katso,
kaikki mitä MephiBosetilla on,
pitää sinun oleman. Ziba sanoi:
minä rukoilen nöyrästi, anna mi-
nun löytää armo sinun edessäs,
herrani kuningas.
5. II. Kuin kuningas David tuli
Bahurimiin, katso, sieltä tuli yksi
mies Saulin huoneen suvusta,
Simei nimeltä, Geran poika, se
läksi ulos ja kiroili käydessänsä,
6. Ja paiskeli kiviä Davidin puo-
leen, ja kaikkia kuningas Davidin
palvelioita vastaan; sillä kaikki
kansa ja kaikki väkevät olivat
hänen oikialla ja vasemmalla
puolellansa.
7. Ja Simei sanoi näin kiroilles-
sansa häntä: ulos, ulos tänne,
sinä verikoira, sinä Belialin mies!
8. Herra on maksanut sinulle
kaiken Saulin huoneen veren, et-
täs olet tullut hänen siaansa
kuninkaaksi. Ja Herra on antanut
valtakunnan pojalles Absalomille:
ja katso, nyt sinä olet sinun pa-
huudessas, sillä sinä olet veri-
koira.
9. Silloin Abisai ZeruJan poika
sanoi kuninkaalle: pitääkö tämän
kuolleen koiran* kiroileman her-
raani kuningasta+? Minä menen
ja lyön häneltä pään pois.
10. Kuningas sanoi: te ZeruJan
pojat, mitä minun on teidän
kanssanne? Anna hänen kirota*;
sillä Herra on hänelle sanonut:
kiroile David. Kuka taitaa nyt
sanoa: miksis niin teet?
11. Ja David sanoi Abisaille ja
kaikille palvelioillensa: katso, mi-
nun poikani, joka minun kupeis-
tani tullut on, seisoo minun
henkeni perään: miksi ei siis pi-
dä myös Jeminin pojan? Anta-
kaat hänen kiroilla, sillä Herra
on hänelle sanonut.
12. Mahtaa tapahtua: Herra kat-
soo minun viheliäisyyttäni, ja
Herra maksaa minulle hyvällä,
sen kun hän minua tänäpänä
kiroilee.
13. Ja David meni väkinensä tie-
tä myöten; mutta Simei kävi hä-
nen kohdallansa mäen viertä
myöten, ja käyden kiroili, lasketti
kiviä hänen puoleensa ja viskeli
multaa.
14. Ja kuningas vaelsi, ja kaikki
kansa joka oli hänen kanssansa
oli väsyksissä; ja hän lepäsi sii-
nä.
