TOINEN SAMUELIN KIRJA
717
puoli kuolee meistä, ei he siitä
pidä lukua; sillä sinä olet niin-
kuin kymmenentuhatta meistä.
Se on parempi, ettäs tulet meille
avuksi kaupungista.
4. Kuningas sanoi heille: mitä te
luulette teillenne olevan hyväksi,
sen minä teen. Ja kuningas sei-
soi portilla, ja kansa kävi sadoin
ja tuhansin ulos.
5. Ja kuningas käski Joabia,
Abisaita ja Ittaita, sanoen: men-
käät siviästi nuorukaisen Absa-
lomin kanssa; ja kaikki kansa
kuuli kuninkaan varoittavan jo-
kaista päämiestä Absalomista.
6. II. Ja kuin kansa tuli väljälle
Israelia vastaan, niin oli sota
Ephraimin metsässä.
7. Ja Israelin kansa lyötiin siellä
Davidin palvelioilta, että sinä
päivänä tapahtui sangen suuri
tappo: (ja kaatui) kaksikymmentä
tuhatta miestä.
8. Ja sota hajoitettiin siellä kaik-
keen maahan; ja metsä surmasi
usiamman sinä päivänä kansas-
ta, kuin miekka.
9. Ja Absalom kohtasi Davidin
palvelioita ja ajoi muulilla. Ja
kun muuli tuli oksaisen paksun
tammen alle, tarttui hänen
päänsä* tammeen, ja hän jäi
riippumaan taivaan ja maan vä-
lille, mutta muuli juoksi mat-
kaansa hänen altansa.
10. Kuin yksi mies sen näki, il-
moitti hän Joabille, ja sanoi:
katso, minä näin Absalomin riip-
puvan tammessa.
11. Ja Joab sanoi miehelle, joka
sen hänelle ilmoitti: katso, näit-
kös sen? Miksi et lyönyt häntä
siitä maahan? Niin minä olisin
minun puolestani antanut sinulle
kymmenen hopiapenninkiä ja yh-
den vyön.
12. Mies sanoi Joabille: jos oli-
sin saanut punnittuna tuhannen
hopiapenninkiä minun käteeni,
en minä vielä sittenkään olisi
kättäni satuttanut kuninkaan
poikaan; sillä kuningas käski
meidän kuullemme sinua ja
Abisaita ja Ittaita, sanoen: pitä-
käät vaari nuorukaisesta Absa-
lomista.
13. Eli jos minä vielä jotakin
vääryyttä tehnyt olisin sieluni
vahingoksi (sillä ei kuninkaan
edessä mitään salattu ole), niin
sinä olisit ollut minua vastaan.
14. Joab sanoi: en minä enää
sinun tykönäs viivy; ja otti kolme
