TOINEN SAMUELIN KIRJA
720
kuningas itkee ja suree Absalo-
mia.
2. Ja sinä päivänä oli voitosta
itku kaiken kansan seassa; sillä
kansa oli kuullut sinä päivänä
sanottavan kuninkaan olevan
murheellisen poikansa tähden.
3. Ja kansa lymytti sinä päivänä
itsensä ja ei tullut kaupunkiin;
niinkuin joku kansa varastaa it-
sensä, joka häpee paetessansa
sodassa.
4. Mutta kuningas peitti kasvon-
sa ja huusi suurella äänellä: voi
minun poikani Absalom! Absa-
lom, minun poikani, minun poi-
kani!
5. Niin Joab tuli kuninkaan tykö
huoneesen ja sanoi: sinä olet
häväissyt tänäpänä kaikki sinun
palvelias, jotka ovat sinun, ja si-
nun poikais ja tytärtes, emäntäis
ja jalkavaimois hengen hädästä
pelastaneet tänäpänä;
6. Ettäs rakastat niitä, jotka si-
nua vihaavat, ja vihaat niitä, jot-
ka sinua rakastavat; sillä tänä-
pänä sinä ilmoitit sinus ei lukua
pitävän sodanpäämiehistä eli
palvelioistas, ja siitä minä tänä-
pänä ymmärrän, että jos Absa-
lom ainoastansa eläis ja me
kaikki olisimme tänäpänä kuol-
leet, se sinulle kelpais.
7. II. Nouse siis nyt ja käy ulos,
ja puhu suloisesti palvelioilles;
sillä minä vannon sinulle Herran
kautta, että jolles sinä käy ulos,
niin ei ole yksikään mies sinun
tykönäs tätä yötä; se on sinulle
pahempi, kuin kaikki se vastoin-
käyminen, joka sinulle hamasta
nuoruudestas tähän asti on ta-
pahtunut.
8. Niin nousi kuningas, ja istui
portilla. Ja se ilmoitettiin kaikelle
kansalle, sanoen: katso, kunin-
gas istuu portilla. Niin kaikki
kansa tuli kuninkaan eteen; vaan
Israel oli paennut itsekukin ma-
joillensa.
9. Ja kaikki kansa Israelin suku-
kunnista riiteli keskenänsä, sa-
noen: kuningas on meitä autta-
nut meidän vihamiestemme kä-
sistä, Ja hän on meitä pelasta-
nut Philistealaisilta: ja nyt täytyy
hänen maakunnasta paeta Absa-
lomin tähden.
10. Mutta Absalom, jonka me
voitelimme meillemme, on kuollut
sodassa, miksi te nyt olette niin
hiljaiset noutamaan kuningasta?
11. Mutta kuningas David lähetti
