TOINEN SAMUELIN KIRJA
704
at ja miehuulliset siihen.
29. Ja Absalomin palveliat teki-
vät Amnonille niinkuin Absalom
käskenyt oli. Niin kaikki kunin-
kaan lapset nousivat, ja jokainen
istui muulinsa päälle* ja pakeni.
30. III. Ja kuin he vielä tiellä oli-
vat, tuli sanoma Davidille, sano-
en: Absalom on lyönyt kaikki
kuninkaan lapset, niin ettei yksi-
kään heistä ole jäänyt.
31. Niin nousi kuningas ja repäi-
si vaatteensa rikki, ja heitti it-
sensä maahan; ja kaikki palveli-
at, jotka seisoivat hänen ympä-
rillänsä, repäisivät vaatteensa
rikki.
32. Niin vastasi Jonadab Simean
Davidin veljen poika ja sanoi: äl-
köön minun Herrani ajatelko, et-
tä kaikki nuorukaiset kuninkaan
lapsista ovat tapetut, vaan ai-
noastansa Amnon on kuollut; sil-
lä se on ollut Absalomin mieles-
sä siitä päivästä, kuin hän hä-
päisi hänen sisarensa Tamarin.
33. Niin älköön herrani kuningas
panko sydämellensä, ajatellen,
että kaikki kuninkaan lapset ovat
kuolleet; sillä Amnon on ainoa-
stansa kuollut.
34. Ja Absalom pakeni; ja palve-
lia, joka vartiana oli, nosti sil-
mänsä ja näki, ja katso, suuri
joukko kansaa tuli tiellä toinen
toisensa perästä, vuoren sivulta.
35. Niin Jonadab sanoi kunin-
kaalle: katso, kuninkaan lapset
tulevat; niinkuin palvelias sano-
nut on, niin on myös tapahtunut.
36. Ja kuin hän puhunut oli,
katso, kuninkaan lapset tulivat,
korottivat äänensä ja itkivät. Ku-
ningas ja kaikki hänen palvelian-
sa itkivät myös suurella itkulla.
37. Mutta Albsalom pakeni ja
meni Talmain Gessurin kunin-
kaan Ammihudin pojan tykö*;
mutta hän murehti poikansa
tähden ne päivät.
38. Mutta sittekuin Absalom oli
paennut ja matkustanut Gessu-
riin oli hän siellä kolme ajastai-
kaa.
39. Ja sen jälkeen lakkasi ku-
ningas David menemästä Absa-
lomia vastaan; sillä hän oli jo
lohdutettu Amnonin jälkeen, joka
kuollut oli.
14. Luku.
I. Tekoan vaimo lepyttää, Joabin
neuvosta, Davidin armoon Absa-
