TOINEN SAMUELIN KIRJA
703
tämä ulos minun tyköäni, ja sul-
je ovi kiinni hänen jälkeensä.
18. Ja hänen yllänsä oli kirjava
hame; sillä senkaltaisilla hameilla
olivat kuninkaan tyttäret vaatete-
tut, niinkauvan kuin he olivat
neitseet. Ja kuin hänen palveli-
ansa oli hänen ajanut ulos ja
sulkenut oven hänen jälkeensä,
19. Heitti Tamar tuhkaa päänsä
päälle, ja repäisi sen kirjavan
hameen rikki, joka hänen yllänsä
oli, ja pani kätensä päänsä pääl-
le*, ja huusi mennessänsä.
20. II. Ja hänen veljensä Absa-
lom sanoi hänelle: onko sinun
veljes Amnon ollut sinun kans-
sas? Ole ääneti sisareni: se on
sinun veljes, älä sitä niin pane
sydämees. Niin Tamar jäi yksi-
näiseksi veljensä Absalomin huo-
neesen.
21. Ja kuin kuningas David kaik-
ki nämät kuuli vihastui hän san-
gen suuresti.
22. Mutta Absalom ei puhunut
Amnonille pahaa eli hyvää; vaan
Absalom vihasi Amnonia että
hän häpäisi hänen sisarensa
Tamarin.
23. Kahden vuoden perästä an-
toi Absalom kerittää lampaitansa
BaalHatsarissa, joka on Eph-
raimin tykönä; ja Absalom kutsui
kaikki kuninkaan lapset.
24. Ja Absalom tuli myös kunin-
kaan tykö ja sanoi: katso, palve-
liallas ovat nyt lammasten kerit-
siät*: minä rukoilen, että kunin-
gas palvelioinensa tulis palveli-
ansa tykö.
25. Mutta kuningas sanoi Absa-
lomille: ei niin, poikani, älkääm-
me kaikki menkö, ettemme tekisi
sinulle vaivaa. Ja vaikka hän
suuresti rukoili häntä, ei hän
kuitenkaan tahtonut mennä,
vaan siunasi häntä.
26. Absalom sanoi: jollet sinä
tule, niin salli veljeni Amnonin
käydä meidän kanssamme. Ku-
ningas sanoi hänelle: mitä hän
menee sinun kanssas?
27. Niin Absalom vaati häntä,
että hän antoi Amnonin ja kaikki
kuninkaan lapset mennä heidän
kanssansa.
28. Ja Absalom käski palvelioil-
lensa ja sanoi: ottakaat vaari
kuin Amnon tulee iloiseksi viinas-
ta ja minä sanon teille: lyökäät
Amnon! niin tappakaat häntä, äl-
käät peljätkö, sillä minä olen
sen teille käskenyt, olkaat rohki-
