APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2240
ne tuli, veivät he hänen saliin.
Ja hänen ympärillänsä seisoivat
kaikki lesket, jotka itkivät ja
osoittivat hänelle niitä hameita
ja vaatteita, joita Dorkas heille
tehnyt oli, ollessansa heidän
kanssansa.
40. Mutta kuin Pietari oli heidät
kaikki ajanut ulos, laski hän pol-
villensa ja rukoili, ja käänsi it-
sensä ruumiin puoleen, ja sanoi:
Tabita, nouse ylös! niin se avasi
silmänsä; ja kuin hän Pietarin
näki, nousi hän istualle.
41. Ja hän antoi hänelle kättä
ja ojensi hänen, ja kutsui pyhät
ja lesket, ja antoi hänen heille
elävänä.
42. Ja se tuli kaikelle Jopelle
tiettäväksi; ja moni uskoi Herran
päälle.
43. Ja tapahtui, että hän viipyi
Jopessa kauvan aikaa Simon
parkkarin tykönä.
10. Luku.
I. Kornelius saa näyssä käskyn
kutsuttaaksensa Pietaria häntä
neuvomaan. II. Pietari neuvotaan
myös näyssä mieluiseksi tähän
toimitukseen. III. Tultuansa Kor-
neliuksen tykö, Pietari saarnaa
Jesuksesta. IV. Pyhä Henki lan-
kee hänen sanansa kuuliain pa-
kanain päälle, ja he kastetaan.
I. Niin oli Kesareassa mies, ni-
meltä Kornelius, sadanpäämies,
Italian joukosta,
2. Jumalinen ja Jumalaa pelkää-
väinen kaiken huoneensa kanssa,
joka jakoi paljon almua kansalle,
ja rukoili alati Jumalaa.
3. Hän näki julkisesti näyssä, liki
yhdeksättä hetkeä päivästä, Ju-
malan enkelin tulevan tykönsä ja
sanovan hänelle: Kornelius!
4. Ja hän katseli hänen päällen-
sä, peljästyi ja sanoi: Herra, mi-
kä on? Hän sanoi hänelle: sinun
rukoukses ja almus ovat tulleet
muistoon Jumalan edessä.
5. Ja nyt lähetä miehiä Joppeen,
ja anna noutaa Simonin, jota
Pietariksi kutsutaan.
6. Hän pitää majaa Simon park-
karilla, jonka huone on meren
tykönä; hän sanoo sinulle, mitä
sinun pitää tekemän.
7. Ja kuin enkeli, joka Kornelius-
ta puhutteli, meni pois, kutsui
hän kaksi palveliaansa ja yhden
Jumalaa pelkääväisen sotamie-
