APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2236
alas Gatsaan, joka kylmillä on.
27. Niin hän nousi ja meni. Ja
katso, yksi Etiopian mies, Etiopi-
an kuningattaren Kandasen voi-
mallinen kamaripalvelia, joka oli
pantu kaiken hänen tavaransa
päälle, se oli tullut Jerusalemiin
rukoilemaan,
28. Ja palasi sieltä, istuen vau-
nuissansa, ja luki Jesaias
prophetaa.
29. Niin Henki sanoi Philippuksel-
le: käy ja mene lähemmä tätä
vaunua.
30. Niin Philippus juoksi lähem-
mä, ja kuuli hänen lukevan Je-
saias prophetaa, ja sanoi: ym-
märrätkös, mitäs luet?
31. Mutta hän sanoi: kuinka mi-
nä taidan ymmärtää, ellei joku
minua johdata? Ja hän rukoili
Philippusta, että hän tulis ja is-
tuis hänen kanssansa.
32. Mutta se, mitä hän Raama-
tusta luki, oli tämä: hän on niin-
kuin lammas teuraaksi talutettu:
ja niinkuin karitsa keritsiänsä
edessä on ääneti, niin ei hän-
kään avannut suutansa,
33. Hänen nöyryydessänsä on
hänen tuomionsa otettu pois,
mutta kuka taitaa sanoa ulos
hänen elämänsä pituuden? sillä
hänen elämänsä otetaan pois
maasta.
34. Niin kamaripalvelia vastasi
Philippusta: minä rukoilen sinua,
sanos: kenestä propheta näitä
puhuu? itsestäänkö eli jostakin
toisesta?
35. Niin Philippus avasi suunsa
ja rupesi tästä kirjoituksesta hä-
nelle saarnaamaan evankeliumia
Jesuksesta.
36. Ja kuin he tiellä vaelsivat,
tulivat he veden tykö, ja kamari-
palvelia sanoi: katso, tässä on
vesi: mikä estää minua kasta-
masta?
37. Mutta Philippus sanoi: jos si-
nä kaikesta sydämestä uskot,
niin tapahtukoon. Hän vastasi ja
sanoi: minä uskon Jesuksen
Kristuksen Jumalan Pojaksi.
38. Niin hän käski seisahtaa
vaunun; ja he astuivat molem-
mat veteen, Philippus ja kamari-
palvelia, ja hän kasti hänen.
39. Mutta kuin he vedestä astui-
vat ylös, tempasi Herran Henki
Philippuksen, ja ei kamaripalvelia
häntä enään nähnyt, vaan meni
iloiten tietänsä myöten.
40. Mutta Philippus löydettiin At-
