APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2234
59. Ja he kivittivät Stephanin,
joka rukoili ja sanoi: Herra Je-
sus, ota minun henkeni.
60. Niin hän pani polvillensa, ja
huusi suurella äänellä: Herra, älä
lue heille tätä syntiä*. Ja kuin
hän tämän sanonut oli, niin hän
nukkui.
8. Luku.
I. Saulus vainoo seurakuntaa. II.
Philippus saarnaa Samariassa,
jossa Simon velho antaa myös
itsensä kastaa, ja pyytää rahalla
ostaa Pyhää Henkeä, vaan saa
kovan vastauksen. III. Philippus
kääntää Etiopian kuningattaren
kamaripalvelian.
I. Ja Saulus oli myös mielistynyt
hänen kuolemaansa*. Niin sinä
päivänä nousi suuri vaino seura-
kuntaa vastaan, joka oli Jerusa-
lemissa; ja hajosivat kaikki ym-
päri Juudan ja Samarian maa-
kuntaa, paitsi apostoleita.
2. Ja muutamat Jumalaa pel-
kääväiset miehet korjasivat
Stephanin, ja valittivat häntä
suuresti.
3. Mutta Saulus raateli seurakun-
taa ja kävi huone huoneelta, otti
miehet ja vaimot ja panetti van-
kiuteen.
4. II. Ja ne hajonneet vaelsivat
ympärinsä ja saarnasivat Juma-
lan sanaa.
5. Niin Philippus tuli Samarian
kaupunkiin ja saarnasi heille
Kristuksesta.
6. Mutta kansa otti vaarin yksi-
mielisesti ja visusti Philippuksen
sanoista, kuullen ja nähden ne
merkit, jotka hän teki:
7. Sillä rumat henget läksivät
ulos monesta, huutain suurella
äänellä ja monta halvattua ja
saattamatointa parani.
8. Ja suuri ilo tuli siihen kau-
punkiin.
9. Mutta siellä oli mies, Simon
nimeltä, joka siinä kaupungissa
ennen noituuden virkaa piti ja
oli Samarian kansan villinnyt,
sanoen itsensä olevan jonkun
suuren,
10. Jota kaikki sekä pienet että
suuret kuulivat, sanoen: tämä on
Jumalan voima, joka suuri on.
11. Mutta he kuultelivat häntä
mielellänsä, että hän kauvan ai-
kaa oli heitä noituudellansa vil-
linnyt.
