APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2242
sinulta sanoja kuullaksensa,
23. III. Niin hän kutsui heitä si-
sälle, ja otti heidät majaan. Toi-
sena päivänä meni Pietari hei-
dän kanssansa, ja muutamat vel-
jet Jopesta seurasivat myös
häntä.
24. Ja toisena päivänä tulivat he
Kesareaan; ja Kornelius odotti
heitä, ja oli kutsunut kokoon
lankonsa ja parhaat ystävänsä.
25. Mutta kuin Pietari tuli sisälle,
meni Kornelius häntä vastaan, ja
lankesi hänen jalkainsa juureen,
ja rukoili häntä.
26. Mutta Pietari nosti häntä ja
sanoi: nouse! minäkin olen ihmi-
nen.
27. Ja kuin hän oli häntä puhu-
tellut, meni hän sisälle ja löysi
monta tulleen kokoon.
28. Ja hän sanoi heille: te tie-
dätte, ettei ole ollut luvallinen
Juudalaisen olla jonkun muuka-
laisen tykönä eli hänen tykönsä
mennä*; mutta minulle osoitti
Jumala, etten minä ketään ih-
mistä yhteisenä eli saastaisena
pitäisi.
29. Sentähden minä myös epäi-
lemättä tulin, teiltä kutsuttu. Niin
minä siis teiltä kysyn: mitä var-
ten te minua kutsuitte?
30. Ja Kornelius sanoi: minä
olen neljä päivää sitten paas-
tonnut tähän hetkeen asti, ja ru-
koilin huoneessani yhdeksännellä
hetkellä, ja katso, mies seisoi
kiiltävissä vaatteissa minun
edessäni,
31. Ja sanoi: Kornelius, rukouk-
ses on kuultu ja almus ovat
Jumalan edessä muistetut.
32. Niin lähetä Joppeen ja kut-
suta Simonin, joka Pietariksi kut-
sutaan; hän pitää majaa Simon
Parkkarin huoneessa, meren ty-
könä: se puhuttelee sinua, kuin
hän tulee.
33. Niin minä lähetin kohta si-
nun tykös, ja sinä teit hyvin, et-
täs tulit. Ja me olemme siis
kaikki nyt Jumalan edessä, kuu-
lemassa kaikkia, mitä sinulle on
Jumalalta käsketty.
34. Niin Pietari avasi suunsa ja
sanoi: nyt minä todeksi löydän,
ettei Jumala katso ihmisen muo-
toa:
35. Vaan kaikissa kansoissa, jo-
ka häntä pelkää ja tekee van-
hurskautta, se on Jumalalle otol-
linen.
36. Sen sanan, jonka Jumala Is-
