APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2250
23. Tämän siemenestä on Juma-
la lupauksensa perään herättä-
nyt Jesuksen Israelille Vapahta-
jaksi,
24. Niinkuin Johannes saarnasi
hänen tulemisensa edellä kaikel-
le Israelin kansalle parannuksen
kastetta.
25. Mutta kuin Johannes juoksun
täyttänyt oli, sanoi hän: kenenkä
te luulette minun olevan? En mi-
nä se ole, mutta katso, hän tu-
lee minun jälkeeni*, jonka kenkiä
en minä ole kelvollinen jaloista
riisumaan.
26. Miehet, rakkaat veljet, Abra-
hamin suvun lapset, ja jotka
teissä ovat Jumalaa pelkääväi-
set, teille on tämän autuuden
sana lähetetty.
27. Sillä Jerusalemin asuvaiset ja
heidän ylimmäisensä, ettei he
tätä tunteneet*, ovat he myös
prophetain äänet, joita kunakin
sabbatina luetaan+, tuomitessan-
sa täyttäneet.
28. Ja vaikka ei he yhtään kuo-
leman syytä löytäneet, anoivat
he kuitenkin Pilatukselta, että
hän piti tapettaman.
29. Ja kuin he kaikki olivat täyt-
täneet, mitä hänestä kirjoitettu
oli, ottivat he hänen puun päältä
ja panivat hautaan.
30. Mutta Jumala herätti hänen
kuolleista.
31. Ja hän on monta päivää
niiltä nähty*, jotka hänen kans-
sansa Galileasta Jerusalemiin
olivat menneet ylös, jotka ovat
hänen todistajansa kansan edes-
sä.
32. Ja me ilmoitamme myös teil-
le sen lupauksen*, joka isille lu-
vattiin, että Jumala on sen meil-
le heidän lapsillensa täyttänyt,
herättäin Jesuksen.
33. Niinkuin toisessa psalmissa
kirjoitettu on: sinä olet minun
Poikani, tänäpänä minä sinun
synnytin.
34. Mutta siitä, että hän hänen
kuolleista herätti, eikä silleen tu-
le turmelukseen, sanoi hän näin:
minä tahdon teille antaa ne lujat
Davidin armot. (a)
35. Sentähden hän myös sanoo
toisessa paikassa: et sinä salli
sinun Pyhäs turmelusta näkevän.
36. Sillä David, kuin hän ajallan-
sa oli Jumalan tahtoa palvellut,
nukkui*, ja pantiin isäinsä tykö,
ja näki turmeluksen.
37. Mutta se, jonka Jumala he-
