APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2235
12. Mutta kuin he uskoivat Phi-
lippuksen, joka saarnasi Jumalan
valtakunnasta ja Jesuksen Kris-
tuksen nimestä, niin he kastettiin
sekä miehet että vaimot.
13. Niin Simon myös itse uskoi,
ja kuin hän kastettu oli, viipyi
hän Philippuksen tykönä. Ja kuin
hän näki ne merkit ja suuret
voimalliset työt tapahtuvan, niin
hän hämmästyi.
14. Mutta kuin apostolit, jotka
Jerusalemissa olivat, kuulivat
Samarian Jumalan sanan otta-
neen vastaan, lähettivät he hei-
dän tykönsä Pietarin ja Johan-
neksen,
15. Jotka, kuin he sinne tulivat
alas, rukoilivat niiden edestä, et-
tä he olisivat saaneet Pyhän
Hengen;
16. (Sillä ei hän ollut vielä yh-
denkään niiden päälle laskettu
alas, vaan olivat ainoastaan Her-
ran Jesuksen nimeen kastetut.)
17. Niin he panivat kätensä hei-
dän päällensä, ja he saivat Py-
hän Hengen.
18. Mutta kuin Simon näki, että
apostolien kätten päälle-
panemisen kautta Pyhä Henki
annettiin, taritsi hän heille rahaa,
19. Sanoen: antakaat minullekin
se voima, että kenenkä päälle
minä käteni panen, se sais Py-
hän Hengen.
20. Vaan Pietari sanoi hänelle:
sinun rahas olkoon sinun kans-
sas kadotuksessa, ettäs Jumalan
lahjan luulet rahoilla ostettavan.
21. Ei sinulla ole osaa eikä ar-
paa tässä sanassa; sillä ei sinun
sydämes ole oikia Jumalan
edessä.
22. Sentähden tee parannus si-
nun pahuudestas, ja rukoile Ju-
malaa, että sydämes ajatukset
sinulle anteeksi annettaisiin.
23. Sillä minä näen sinun olevan
katkerassa sapessa ja vääryyden
solmussa.
24. Niin Simon vastasi ja sanoi:
rukoilkaat te Herraa minun edes-
täni, ettei mitään näistä, mitä te
sanoitte, minun päälleni tulisi.
25. Mutta kuin he olivat todista-
neet ja puhuneet Herran sanan,
palasivat he Jerusalemiin, ja
saarnasivat evankeliumia mones-
sa Samarian kylässä.
26. III. Mutta Herran enkeli puhui
Philippukselle ja sanoi: nouse ja
mene lounaaseen päin, sitä tie-
tä, joka Jerusalemista menee
