APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2247
sellensä, sanoi hän: nyt minä to-
tisesti tiedän, että Herra on en-
kelinsä lähettänyt, ja minun He-
rodeksen käsistä päästänyt ja
kaikesta Juudan kansan toivosta.
12. Ja kuin hän tätä ajatellut oli,
tuli hän Marian, Johanneksen
äidin, huoneen tykö, joka Mar-
kukseksi kutsuttiin, jossa monta
oli koossa, ja rukoilivat.
13. Mutta kuin Pietari porstuan
oveen kolkutti, tuli piika, Roode
nimeltä, kuultelemaan.
14. Ja kuin hän Pietarin äänen
tunsi, ei hän ovea ilon tähden
avannutkaan, vaan juoksi sisälle
ja ilmoitti heille Pietarin porstuan
edessä seisovan.
15. Niin he sanoivat hänelle:
oletkos hullu? Vaan hän sanoi
totisesti niin olevan. Niin he sa-
noivat: se on hänen enkelinsä.
16. Mutta Pietari kolkutti lak-
kaamatta. Kuin he avasivat, niin
he näkivät hänen ja hämmästyi-
vät.
17. Mutta hän viittasi kädellänsä
heitä vaikenemaan, ja jutteli heil-
le, kuinka Herra oli hänen van-
kiudesta johdattanut ulos, ja sa-
noi: ilmoittakaat näitä Jakobille
ja veljille. Ja läksi ulos ja meni
toiseen paikkaan.
18. Mutta kuin päivä tuli, niin ei
sotamiehillä ollut vähin kapina,
kuhunka Pietari tullut oli.
19. Ja kuin Herodes piti sanan
hänen perässänsä, eikä häntä
löytänyt, antoi hän vartiat tutkia
ja käski heitä rangaista. Ja meni
Juudeasta alas Kesareaan ja vii-
pyi siellä.
20. Ja Herodes oli vihoissansa
Tyron ja Sidonin asuvaisille;
mutta he tulivat yksimielisesti
hänen tykönsä ja lepyttivät ku-
ninkaan kamaripalvelian Blastuk-
sen, ja anoivat rauhaa; sillä hei-
dän maakuntansa sai kuninkaan
maasta elatuksensa.
21. III. Mutta määrättynä päivänä
oli Herodes puetettu kuninkaalli-
sissa vaatteissa, istuen tuomiois-
tuimella, ja piti puheen heidän
tykönsä.
22. Mutta kansa huusi: Jumalan
ääni, ja ei ihmisen.
23. Ja Herran enkeli löi kohta
häntä, ettei hän kunniaa Juma-
lalle antanut. Ja hän syötiin
madoilta, ja antoi henkensä.
24. Mutta Jumalan sana kasvoi
ja eneni.
25. Mutta Barnabas ja Saulus
