APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2233
44. Meidän isillä oli todistuksen
maja korvessa, niinkuin se oli
säätänyt, joka Moseksen kanssa
puhui, että hänen piti sen teke-
män sen esikuvan perään, jonka
hän nähnyt oli;
45. Jonka myös meidän isämme
vastaan ottivat*, ja veivät Josu-
an kanssa siihen maahan, jossa
pakanat asuivat, jotka Jumala
hävitti meidän isäimme kasvoin
edestä, hamaan Davidin aikaan
asti,
46. Joka löysi armon Jumalan
tykönä, ja anoi, että hän olis
majan löytänyt Jakobin Jumalal-
le.
47. Mutta Salomo rakensi hänel-
le huoneen.
48. Vaan se kaikkein Ylimmäinen
ei asu käsillä tehdyissä* temp-
leissä, niinkuin propheta sanoo:
49. Taivas on minun istuimeni ja
maa jalkaini astinlauta. Minkä
huoneen te siis tahdotte minulle
rakentaa, sanoo Herra, eli kuka
on minun leposiani?
50. Eikö minun käteni ole kaikkia
näitä tehnyt?
51. II. Te niskurit ja ympärileik-
kaamattomat sydämestä ja kor-
vista*! te olette aina Pyhää Hen-
keä vastaan, niinkuin teidän
isänne, niin myös tekin.
52. Ketä prophetaista ei teidän
isänne vainonneet? Ja he tap-
poivat ne*, jotka vanhurskaan
tulemista ennustivat+, jonka pet-
täjät ja murhaajat te nyt olitte,
53. Jotka saitte lain enkelien
asetuksen kautta*, jota ette pi-
täneet.
54. III. Mutta kuin he nämät kuu-
livat, kävi se läpi heidän sydä-
mensä, ja kiristelivät hampaitan-
sa hänen päällensä.
55. Mutta että hän oli täynnä
Pyhää Henkeä, katsahti hän ylös
taivaaseen, näki Jumalan kunni-
an ja Jesuksen seisovan Juma-
lan oikialla kädellä,
56. Ja sanoi: katso, minä näen
taivaat avoinna, ja Ihmisen Pojan
seisovan Jumalan oikialla kädel-
lä.
57. Niin he huusivat suurella ää-
nellä, ja tukitsivat korviansa, ja
karkasivat kaikki yksimielisesti
hänen päällensä,
58. Ja ajoivat hänen ulos kau-
pungista, ja kivittivät. Ja todista-
jat panivat vaatteensa nuorukai-
sen jalkain juureen, joka kutsut-
tiin Saulus.
