APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2229
uuden Juudalaisen Antiokiasta.
6. Nämät he asettivat apostoleit-
ten eteen: ja rukoilivat, ja pani-
vat kätensä heidän päällensä.
7. Ja Jumalan sana kasvoi ja
opetuslasten luku tuli sangen
suureksi Jerusalemissa; ja suuri
joukko pappeja oli myös uskolle
kuuliainen.
8. II. Mutta Stephanus, joka oli
uskoa täynnänsä ja väkevyyttä,
teki ihmeitä ja suuria tunnustäh-
tiä kansan seassa.
9. Niin nousivat muutamat Liber-
tinein synagogasta, ja Kyreniläis-
ten, ja Aleksandrialaisten, ja jot-
ka Kilikiasta ja Asiasta olivat, ja
riitelivät Stephanin kanssa.
10. Ja eivät he voineet sitä vii-
sautta vastaan olla ja sitä Hen-
keä, jonka kautta hän puhui.
11. Niin he sääsivät miehiä, jot-
ka sanoivat: me olemme hänen
kuulleet puhuvan pilkkasanoja
Mosesta ja Jumalaa vastaan.
12. Niin he yllyttivät kansan ja
vanhimmat ja kirjanoppineet, ja
menivät ja ottivat hänen kiinni,
ja veivät hänen raadin eteen,
13. Ja asettivat väärät todistajat
sanomaan: ei tämä mies lakkaa
puhumasta pilkkasanoja tätä py-
hää siaa ja lakia vastaan.
14. Sillä me olemme kuulleet
hänen sanovan: Jesus Natsa-
realainen hävittää tämän sian, ja
muuttaa säädyt, jotka Moses
meille antoi.
15. Ja kaikki ne, jotka raadissa
istuivat, katsoivat hänen päällen-
sä ja näkivät hänen kasvonsa
niinkuin enkelin kasvot.
7. Luku.
I. Stephanus juttelee oikeuden
edessä Jumalan hyviä töitä kan-
saansa kohtaan, Abrahamista
niin Salomoon asti. II. Nuhtelee
Juudalaisten uppiniskaisuutta. III.
Kivitetään sentähden, ja kuolee
autuaasti.
I. Niin ylimmäinen pappi sanoi:
lienevätkö nämät näin?
2. Vaan hän sanoi: miehet, rak-
kaat veljet ja isät, kuulkaat: kun-
nian Jumala ilmestyi Abrahamille
meidän isällemme, kuin hän oli
Mesopotamiassa, ennenkuin hän
Haranissa asui,
3. Ja sanoi hänelle: lähde sinun
maaltas ja suvustas, ja tule sii-
hen maahan, jonka minä sinulle
