APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2223
olette tämän tehneet?
8. Niin Pietari, täynnänsä Pyhää
Henkeä, sanoi heille: te kansan
ylimmäiset ja Israelin vanhimmat!
9. Jos me tänäpänä tuomitaan
sen hyvän työn edestä sille sai-
raalle miehelle, jonka kautta hän
parannettu on,
10. Niin olkoon teille ja kaikelle
Israelin kansalle tiettävä, että
Jesuksen Kristuksen Natsarealai-
sen nimeen, jonka te ristiin-
naulitsitte, jonka Jumala kuolleis-
ta herätti*, sen kautta tämä sei-
soo teidän edessänne terveenä.
11. Hän on se kivi, joka teiltä
rakentajilta hyljätty on, joka on
nurkkakiveksi tullut.
12. Ja ei yhdessäkään toisessa
ole autuutta; sillä ei myös ole
muuta nimeä taivaan alla ihmisil-
le annettu, jossa meidän pitää
autuaaksi tuleman.
13. II. Mutta kuin he näkivät Pie-
tarin ja Johanneksen puheen
rohkeuden, sillä he ymmärsivät
heidät oppimattomiksi ja kirjan-
taitamattomiksi miehiksi, ihmette-
livät he ja tunsivat heidät, että
he Jesuksen kanssa olleet olivat.
14. Mutta kuin he näkivät sen
ihmisen seisovan heidän kans-
sansa, joka parannettu oli, ei he
taitaneet mitään sitä vastaan
puhua.
15. Mutta he käskivät heitä ulos
raadista mennä pois, ja pitivät
neuvoa keskenänsä,
16. Sanoen: mitä me näille mie-
hille teemme? Sillä julkinen
merkki on heidän kauttansa teh-
ty, joka kaikille Jerusalemin asu-
vaisille tiettävä on, ja emme tai-
da kieltää.
17. Mutta ettei se enempi kan-
san keskelle hajoisi, niin haasta-
kaamme heitä kovin, ettei he
tästedes yhdellekään ihmiselle
tästä nimestä puhuisi.
18. Ja he kutsuivat heidät ja
kaiketi kielsivät heitä puhumasta
ja opettamasta Jesuksen nimeen.
19. Mutta Pietari ja Johannes
vastasivat heitä ja sanoivat:
tuomitkaat itse, jos se on oikia
Jumalan edessä, että me teitä
enemmän kuulemme kuin Juma-
laa.
20. Sillä emme taida niitä pu-
humatta olla, joita me nähneet
ja kuulleet olemme.
21. Mutta he uhkasivat heitä, ja
antoivat heidän mennä, ja ei
löytäneet mitään, josta he olisi-
