SAARNAAJA
1380
aika istuttaa+, ja aika repiä ylös
istutettua.
3. Aika tappaa*, ja aika paran-
taa+; aika kukistaa§, ja aika ra-
kentaa**.
4. Aika itkeä*, ja aika nauraa;
aika valittaa+, ja aika hypätä.
5. Aika heitellä kiviä ja aika koo-
ta kiviä; aika halata, ja aika la-
kata halaamasta.
6. Aika etsiä, ja aika kadottaa;
aika tallella pitää, ja aika heittää
pois.
7. Aika rikki reväistä, ja aika
ommella; aika vaiti olla*, ja aika
puhua+.
8. Aika rakastaa, ja aika vihata*;
sodan aika+, ja rauhan aika§.
9. Mitä hyvää on sille, joka työtä
tekee, siitä että hän itsiänsä vai-
vaa?
10. Minä näin sen vaivan, jonka
Jumala ihmisten lapsille antanut
on, että he itsiänsä siinä vaivai-
sivat.
11. Vaan hän teki kaikki hyvin
oikialla ajalla*, ja antoi heidän
sydämensä kaivata, mitä maail-
massa tapahtuu; sillä ei ihminen
taida löytää+ sitä työtä, jota
Jumala tekee, ei alkua eikä lop-
pua.
12. II. Sentähden ymmärsin minä,
ettei mitään parempaa ole, kuin
iloita, ja hyvää tehdä elinai-
kanansa.
13. Että myös jokainen ihminen
syö ja juo, ja on hyvällä mielellä
työssänsä, se on Jumalan lahja.
14. Minä ymmärsin, että kaikki,
mitä Jumala tekee, se pysyy
ijankaikkisesti*; emme taida sii-
hen lisätä eli siitä vähentää; ja
Jumala tekee sitä, että häntä
peljättäisiin.
15. Mitä ennen ollut on, se nyt-
kin on; mitä tuleva on, se on jo
ennen ollut; ja Jumala tuo jäl-
leen sen, mikä on mennyt edes.
16. III. Ja minä vielä näin aurin-
gon alla tuomion sian, ja siinä
oli jumalattomuus, ja oikeuden
sian ja siinä oli jumalattomuus.
17. Silloin ajattelin minä mieles-
säni: Jumalan täytyy tuomita*
vanhurskaan ja jumalattoman;
sillä kaikella aivoituksella ja kai-
kella työllä on aikansa.
18. IV. Minä sanoin sydämessäni
ihmisten lasten menosta, että
Jumala heitä valitsis, ja näyttäis,
että he ovat itse heillensä niin-
kuin eläimet.
19. Sillä niinkuin ihmisten lapsille
