SAARNAAJA
1377
11. Ei taida kenkään muistaa,
kuinka ennen on tapahtunut: ei-
kä taida kukaan ajatella, mitä
vasta tapahtuu jälkeen tulevaisil-
le.
12. II. Minä Saarnaaja olin Israe-
lin kuningas Jerusalemissa.
13. Ja minun sydämeni pyysi et-
siä ja viisaasti tutkia* kaikkia,
mitä taivaan alla tapahtuu. Sen-
kaltaisen viheliäisen vaivan on
Jumala antanut ihmisten lapsille,
että he siinä itsiänsä vaivaisivat.
14. Minä katsoin kaikkia töitä,
joita auringon alla tehdään, ja
katso, se oli kaikki turhuus ja
hengen vaiva.
15. Ei väärää taideta ojentaa ei-
kä puuttumuksia taideta lukea.
16. Minä sanoin sydämessäni:
katso, minä olen jaloksi tullut, ja
olen viisaampi kuin kaikki muut,
jotka minun edelläni olivat Jeru-
salemissa: ja minun sydämeni on
paljon oppinut ja koetellut,
17. Ja olen sydämeni asettanut
oppimaan viisautta, ymmärrystä,
tyhmyyttä ja hulluutta; vaan mi-
nä ymmärsin, että sekin on hen-
gen vaiva.
18. Sillä kussa paljo viisautta on,
siinä on myös paljo mielikarvaut-
ta; ja joka lisää ymmärrystä, hän
lisää myös vaivaa.
2. Luku.
I. Tämän elämän onnellisuus ei
seiso lihallisessa ja ulkonaisessa
huvituksessa. II. Ei myös maalli-
sessa viisaudessa, eikä työn
menestyksessä; vaan III. Jumalan
lahjain kohtuullisessa nautitsemi-
sessa Herran pelvon kanssa.
I. Minä sanoin sydämessäni: käy-
käämme hyvin elämään, ja pitä-
mään hyviä päiviä! vaan katso,
se on myös turhuus.
2. Minä sanoin naurulle: sinä
olet hullu, ja ilolle: mitäs teet?
3. Minä ajattelin sydämessäni to-
tuttaa ruumiini viinaan, kuitenkin
niin, että minä sydämeni harjoi-
tin myös viisaudessa, käsittääk-
seni, mitä tyhmyys on*, siihenas-
ti että minä näkisin, mikä ihmis-
ten lapsille olis tarpeellinen teh-
dä, niinkauvan kuin taivaan alla
elävät.
4. Minä tein suuria kappaleita,
minä rakensin huoneita*, istutin
viinapuita.
5. Minä tein itselleni kryytimaita,
