SANANLASKUT
1376
heidän kaikkein.
30. Otollinen olla on petollisuus,
ja ihana olla on turha*; vaan
vaimo, joka Herraa pelkää, ylis-
tetään.
31. Antakaat hänelle kättensä
hedelmästä, ja hänen kättensä
työt kiittäkään häntä porteissa.
Salomon Sananlaskuin loppu.
SALOMON SAARNAAJA
1. Luku.
I. Salomo opettaa, että kaikki
maalliset kappaleet ja myös in-
himillinen viisaus ovat turhuus ja
hyödytöin vaivaloisuus. II. Jonka
hän osoittaa omasta koettelemi-
sestansa.
I. Saarnaajan sanat, Davidin po-
jan*, Jerusalemin kuninkaan+:
2. Se on suuri turhuus, sanoi
Saarnaaja, se on suuri turhuus,
ja kaikki mitä on, se on turhuus.
3. Mitä on ihmisellä enempi, kai-
kesta vaivastansa*, kuin hänellä
on auringon alla?
4. Yksi suku menee pois, ja toi-
nen tulee jälleen; vaan maa py-
syy ijankaikkisesti.
5. Aurinko ylenee ja laskee, ja
juoksee siallensa, että hän sieltä
ylenis jälleen.
6. Tuuli menee etelään, ja kään-
tyy jälleen pohjaan, menee aina
ympäri, ja palajaa ympäri pyöröä
jälleen.
7. Kaikki virrat juoksevat mereen,
ja ei meri tule kuitenkaan täy-
demmäksi. Sille sialle, josta he
juoksivat, siihen he juoksevat jäl-
leen.
8. Kaikki ovat työläät*, niin ettei
kenkään sitä taida sanoa ulos:
ei silmä suutu näkemästä, eikä
korva suutu koskaan kuulemas-
ta+.
9. Mikä on se, joka on tapahtu-
nut? Se joka myös tästedes ta-
pahtuu. Mikä on se, joka tehty
on? Se joka myös edespäin teh-
dään. Ja ei ole mitään uutta au-
ringon alla.
10. Onko jotakin, josta sanoa
taidetaan: katso, se on uusi? Se
on jo ennen tapahtunut entisillä
ajoilla, jotka meidän edellämme
olivat.
