TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
125
tänäpänä niin pian jouduitte?
19. He sanoivat: Egyptin mies
autti meitä paimenien käsistä, ja
myös viriästi ammunsi meille, ja
juotti lampaat.
20. Ja hän sanoi tyttärillensä:
kussa hän on? Miksi te niin jätit-
te miehen? Kutsukaat häntä
syömään meidän kanssamme.
21. Ja Moses mielistyi asumaan
sen miehen tykönä, ja hän antoi
Mosekselle tyttärensä Ziporan
emännäksi.
22. Se synnytti pojan ja hän
kutsui hänen nimensä Gersom;
sillä hän sanoi: minä olen muu-
kalainen vieraalla maalla.
23. IV. Ja pitkän ajan perästä
kuoli Egyptin kuningas. Ja Israe-
lin lapset huokasivat orjuuden
tähden ja huusivat, ja heidän
huutonsa astui ylös Jumalan ty-
kö heidän orjuutensa tähden.
24. Ja Jumala kuuli heidän huo-
kauksensa: ja Jumala muisti liit-
tonsa Abrahamin, Isaakin ja Ja-
kobin kanssa.
25. Ja Jumala katsahti Israelin
lasten puoleen, ja Jumala piti
heistä murheen.
3. Luku.
I. Jumala puhuttelee Mosesta tu-
lesta. II. Lupaa pelastaa kansan-
sa Egyptistä, ja käskee Mosek-
sen heitä johdattamaan. III. Mo-
ses estelee itsiänsä; mutta hän
saa täydellisemmän käskyn ja
neuvon, mitä hänen pitää puhu-
man ja tekemän.
I. Ja Moses kaitsi appensa Jet-
ron Midianin papin lampaita: ja
hän ajoi lampaat taamma kor-
peen, ja tuli Jumalan vuoren Ho-
rebin tykö.
2. Ja Herran enkeli näkyi hänelle
pensaasta, tulen liekissä*: ja hän
näki, ja katso, pensas paloi tu-
lesta, ja ei kuitenkaan kulunut.
3. Ja Moses sanoi: minä käyn
tuonne, ja katson tätä suurta
näkyä, miksi ei pensas pala
ylös?
4. Koska Herra näki hänen me-
nevän katsomaan, huusi Jumala
häntä pensaasta, ja sanoi: Mo-
ses, Moses. Hän vastasi: tässä
minä olen.
5. Hän sanoi: älä lähesty tänne;
riisu kenkäs jalvoistas; sillä paik-
ka, jossas seisot, on pyhä maa.
