TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
130
hänen suuta.
28. Ja Moses ilmoitti Aaronille
kaikki Herran sanat, joka hänen
lähetti, ja kaikki ihmeet, jotka
hän hänelle käskenyt oli.
29. Niin meni Moses ja Aaron, ja
kokosivat kaikki Israelin lasten
vanhimmat.
30. Ja Aaron puhui kaikki ne
sanat, jotka Herra Mosekselle
puhunut oli, ja teki ihmeitä kan-
san edessä.
31. Ja kansa uskoi. Ja kuin he
kuulivat, että Herra oli etsinyt
Israelin lapsia, nähnyt myös hei-
dän ahdistuksensa, lankesivat he
maahan ja rukoilivat.
5. Luku.
I. Moses ja Aaron käskevät Pha-
raon päästää kansan; mutta ei
hän tahdo, vaan antaa enemmin
vaivata heitä. II. Kansa valittaa
vaivaansa Pharaon edessä, joka
vastaa tylysti; sitte Moseksen ja
Aaronin edessä: Moses vie sen
Jumalan eteen.
I. Sitte menivät Moses ja Aaron
Pharaon tykö, ja sanoivat: näin
sanoo Herra Israelin Jumala:
päästä minun kansani pitämään
minulle juhlaa korvessa.
2. Pharao vastasi: kuka on Her-
ra, jonka ääntä minun pitäis
kuuleman, ja päästämän Israelin?
En minä siitä Herrasta mitään
tiedä, enkä päästä Israelia.
3. Ja he sanoivat: Hebrealaisten
Jumala on kohdannut meitä;
anna siis nyt meidän mennä
kolmen päivän matka korpeen
uhraamaan Herralle meidän Ju-
malallemme*, ettei hän rutolla
eli miekalla meidän päällemme
tulis.
4. Niin Egyptin kuningas sanoi
heille: miksi te, Moses ja Aaron,
pidätte kansan heidän työstän-
sä? Menkäät teidän työhönne.
5. Pharao sanoi vielä: katso, il-
mankin on kansaa paljo maalla,
ja te vielä nyt tahdotte heitä
joutilaaksi saattaa heidän töis-
tänsä.
6. Sentähden käski Pharao sinä
päivänä kansan teettäjille ja hei-
dän haltioillensa, sanoen:
7. Ei teidän pidä tästälähin olkia
antaman kansalle tiilejä tehdä
niinkuin ennen; menkään he itse
ja kootkaan itsellensä olkia.
8. Kuitenkin se tiililuku, jonka he
