TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
128
nulle.
2. Herra sanoi hänelle: mikä se
on sinun kädessäs? Hän sanoi:
sauva.
3. Ja hän sanoi: heitä se maa-
han, ja hän heitti sen maahan,
ja se muuttui kärmeeksi. Ja Mo-
ses pakeni häntä.
4. Mutta Herra sanoi Mosekselle:
ojenna kätes, ja rupee hänen
pyrstöönsä. Niin hän ojensi kä-
tensä ja rupesi häneen, ja se
muuttui sauvaksi hänen kädes-
sänsä.
5. Sentähden pitää heidän us-
koman, että Herra on näkynyt
sinulle, heidän isäinsä Jumala,
Abrahamin Jumala, Isaakin Ju-
mala ja Jakobin Jumala.
6. Ja Herra sanoi vielä hänelle:
pistä nyt kätes povees. Ja hän
pisti sen poveensa. Ja koska
hän veti sen ulos, katso, hänen
kätensä oli spitalinen niinkuin
lumi.
7. Ja hän sanoi: pistä kätes jäl-
lensä povees, ja hän pisti käten-
sä jälleen poveensa, ja veti jäl-
lensä sen ulos povestansa, ja
katso, se tuli niinkuin muukin
hänen ihonsa.
8. Ja on tapahtuva, jollei he si-
nua usko, eikä ole kuuliaiset si-
nun äänelles yhden ihmeen täh-
den, niin he uskovat sinun ää-
nes toisen ihmeen tähden.
9. Jollei he usko niitä kahta ih-
mettä, eikä ole kuuliaiset sinun
äänelles, niin ota vettä virrasta,
ja kaada kuivalle maalle, niin se
vesi, jonkas olet ottanut virrasta,
tulee vereksi kuivalla maalla.
10. II. Niin sanoi Moses Herralle:
Ah Herra, en ole minä tähän as-
ti puhelias mies ollut, enkä myös
sitte kuin sinä palvelias kanssa
puhunut olet; sillä minulla on
hidas puhe ja kankia kieli.
11. Ja Herra sanoi hänelle: kuka
on luonut ihmisen suun? Eli ku-
ka on tehnyt mykän taikka kuu-
ron, eli näkevän taikka sokian?
Enkö minä Herra (ole niitä teh-
nyt)?
12. Mene siis nyt, minä olen si-
nun suussas, ja opetan sinua,
mitä sinun puhuman pitää.
13. Moses sanoi: Ah Herra, lähe-
tä, jonkas tahdot lähettää.
14. Niin Herra vihastui suuresti
Moseksen päälle, ja sanoi: enkö
minä tunne Aaronia sinun vel-
jeäs, Levin suvusta*, että hän on
puhelias? Ja katso, hän tulee
