TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
127
muistoni suvusta niin sukuun.
16. Mene ja kokoo Israelin van-
hemmat, ja sano heille: Herra
teidän isäinne Jumala on näky-
nyt minulle, Abrahamin, Isaakin
ja Jakobin Jumala, sanoen: minä
olen etsein etsinyt teitä, ja näh-
nyt, mitä teille on tapahtunut
Egyptissä.
17. Ja olen sanonut: minä tah-
don johdattaa teitä ulos Egyptin
ahdistuksesta, Kanaanealaisten,
Hetiläisten, Amorilaisten, Phe-
resiläisten ja Jebusilaisten maal-
le, jossa rieskaa ja hunajaa vuo-
taa.
18. Ja heidän pitää kuuleman
sinun äänes; ja sinun ja van-
himmat Israelista pitää menemän
Egyptin kuninkaan tykö, ja sa-
noman hänelle: Herra Heb-
realaisten Jumala on kohdannut
meitä. Anna siis nyt meidän
mennä kolmen päivän matka
korpeen, uhraamaan Herralle
meidän Jumalallemme.
19. Mutta minä tiedän, ettei
Egyptin kuningas laske teitä me-
nemään; vaan väkevän käden
kautta.
20. Silloin minä ojennan käteni,
ja lyön Egyptin kaikkinaisilla mi-
nun ihmeilläni, joita minä tekevä
olen heidän keskellänsä, ja sitte
pitää hänen teidät päästämän.
21. Ja minä annan armon tälle
kansalle Egyptiläisten edessä, et-
tä koska te lähdette, ei teidän
pidä tyhjin käsin lähtemän.
22. Vaan jokaisen vaimon pitää
anoman kylänsä vaimolta, ja
huonekuntalaiseltansa hopia- ja
kulta-astiat ja vaatteet, ja pane-
man ne teidän poikainne ja ty-
tärtenne päälle, ja paljastaman
Egyptiläiset.
4. Luku.
I. Moses estelee taas itsiänsä,
vaan Jumala
varustaa hänen ihmeillä. II. Vetää
vielä edes kielensä hitauden:
Jumala vihastuu ja lupaa Aaro-
nin hänelle puhujaksi. III. Moses
lähtee matkaan, jolla tiellä Zipo-
ra ympärileikkaa poikansa. IV.
Aaron tulee Mosesta vastaan ja
he menevät Israelin lasten tykö.
I. Moses vastasi, ja sanoi: katso,
ei he usko minua, eikä ole kuu-
liaiset minun äänelleni; vaan sa-
novat: ei ole Herra näkynyt si-
