ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
115
joksi kansaksi; ja annan myös
tämän maan sinun siemenelles
sinun jälkees, ijankaikkiseksi pe-
rimiseksi.
5. Nyt siis ne kaksi sinun poi-
kaas, jotka sinulle ovat synty-
neet Egyptissä, ennenkuin minä
tulin tänne sinun tykös*, pitää
oleman minun; nimittäin Ephraim
ja Manasse, niinkuin Ruben ja
Simeon ovat minun.
6. Mutta sinun lapses, jotkas sii-
tät niiden jälkeen, pitää oleman
sinun, ja pitää nimitettämän vel-
jeinsä nimellä, heidän perimises-
tänsä.
7. Ja koska minä tulin Mesopo-
tamiasta, kuoli minulta Rakel
Kanaanin maalla, tiellä, koska
vielä kappale matkaa oli Ephra-
taan; ja minä hautasin hänen
siellä Ephratan tiellä, se on Bet-
lehem.
8. II. Ja Israel näki Josephin po-
jat, ja sanoi: kutka nämät ovat?
9. Ja Joseph vastasi isäänsä: ne
ovat minun poikani, jotka Jumala
on minulle täällä antanut. Ja
hän sanoi: tuos heitä minun ty-
köni siunatakseni heitä.
10. Sillä Israelin silmät olivat pi-
miät vanhuudesta, eikä taitanut
hyvin nähdä. Ja hän vei heidät
hänen tykönsä. Ja hän antoi
suuta heidän, ja otti heitä syliin-
sä.
11. Ja Israel sanoi Josephille: en
minä ajatellut nähdä sinun kas-
vojas, ja katso, Jumala on anta-
nut minun myös nähdä sinun
siemenes.
12. Ja Joseph otti heidät pois
hänen sylistänsä, ja kumarsi it-
siänsä maahan hänen kasvoinsa
eteen.
13. Niin Joseph otti heidät mo-
lemmat, Ephraimin oikiaan kä-
teensä, jonka hän asetti Israelin
vasemmalle kädelle, ja Manassen
vasempaan käteensä, Israelin oi-
kialle kädelle, ja vei heidät hä-
nen tykönsä.
14. Niin Israel ojensi oikian kä-
tensä, ja laski Ephraimin pään
päälle, joka oli nuorempi, mutta
vasemman kätensä Manassen
pään päälle, ja muutti tiettävästi
kätensä; sillä Manasse oli esi-
koinen.
15. Ja hän siunasi Josephia, ja
sanoi: Jumala, jonka kasvoin
edessä minun isäni Abraham ja
Isaak vaeltaneet ovat*, Jumala,
joka minun kainnut on minun
