TOINEN MOOSEKSEN KIRJA
132
sevaiseksi Pharaon edessä, ja
hänen palveliainsa edessä, että
te olette miekan antaneet hei-
dän käteensä, surmata meitä.
22. Moses palasi Herran tykö, ja
sanoi: Herra miksis niin pahasti
teet tätä kansaa vastaan? Miksis
olet minun tänne lähettänyt?
23. Sillä sitte kuin minä menin
Pharaon tykö, puhuttelemaan
häntä sinun nimees, on hän pa-
hoin tehnyt tälle kansalle; ja et
sinä ollenkaan ole pelastanut si-
nun kansaas.
6. Luku.
I. Herra vahvistaa lupauksensa
kansansa johdattamisesta ulos ja
antaa Mosekselle uuden käskyn
siitä. II. Israelin lasten päämiehet;
niin myös Moseksen ja Aaronin
suku.
I. Niin sanoi myös Herra Mosek-
selle: nyt pitää sinun näkemän,
mitä minä Pharaolle teen; sillä
hänen pitää heitä päästämän
väkevän käden kautta, ja hänen
myös pitää väkevän käden kaut-
ta heitä ajaman ulos maaltansa.
2. Ja Jumala puhui Mosekselle,
ja sanoi hänelle: Minä (olen)
Herra,
3. Ja olen näkynyt Abrahamille,
Isaakille ja Jakobille kaikkival-
tiasna Jumalana*. Mutta minun
nimessäni HERRA, en ole minä
tuttu heiltä.
4. Ja minä tein myös minun liit-
toni heidän kanssansa, antaak-
seni heille Kanaanin maan, hei-
dän vaelluksensa maan, jossa he
ovat muukalaiset olleet.
5. Ja minä olen myös kuullut
Israelin lasten huokauksen, joita
Egyptiläiset orjuudella vaivaavat,
ja olen minun liittoni muistanut.
6. Sentähden sano Israelin lap-
sille: minä olen Herra, ja minä
johdatan teitä Egyptin kuorman
alta, ja pelastan teitä teidän or-
juudestanne, ja vapahdan teitä
ojetulla käsivarrella ja suurella
oikeudella.
7. Ja otan teitä minun kansak-
seni, ja olen teidän Jumalanne,
että te tietäisitte, että minä olen
teidän Herranne Jumalanne, joka
teitä johdatan ulos Egyptin or-
juudesta.
8. Ja vien teitä sille maalle, jon-
ka ylitse minä nostin minun kä-
teni antaakseni sen Abrahamille,
