Judithan kirja
2318
9:14 Anna minulle rohkeus/ etten minä
händä eli hänen wäkens hämmästyis/
mutta että minä hänen cukistaisin.
9:15 Se on sinun nimelles cunniaxi/ että
waimo on caatanut hänen maahan.
9:16 Sillä sinä HERra taidat ilman wäen
paljoutta anda woiton/ ja ei ole sinun
halua hewoisten wäkewyteen/ ei myös
ylpiät ole coscan sinulle otolliset ollet:
mutta sinulle owat aina otolliset
radollisten ja nöyräin rucouxet.
9:17 O HERra taiwan Jumala/ wetten
luoja ja caickein luotuin HERra/ cuule
minun köyhän rucouxen/ joca
ainoastans minuni sinun laupiutes
luotan.
9:18 Ajattele sinun lijttos HERra/ ja
anna minun suuhuni sanat/ mitä minun
puhuman ja ajatteleman pitä/ anna
minulle sijhen onni.
9:19 Että sinun huones pysyis/ ja caicki
pacanat ymmärräisit sinun Jumalaxi/ ja
ei yhtäkän muuta/ waan sinun ainoan.
Vers.2. Annoit hänelle miecan) Tämän
Simeonin tecoja nuhtele Pyhä Hengi
sangen cowin Patriarchan Jacobin
cautta/ Gen. 34:30. cap. 49:5. Mutta
että Hemorin poica/ joca Dinan
häwäis/ tapettin/ ynnä hänen Isäns ja
monen muun cansa/ sen on Jumala
nijn andanut tapahtua/ että hän tahdoi
osotta hänen angaran wihans syndiä
wastan.
X. Lucu .
Judith riisu pois leskiwaattens/ ja anda
pijcallens wijna/ öljy ja ruoca lauckun/
ja mene hänen cansans ulos Caupungin
portista/ v. 1. Amulla tule hän
Assyrialaisten wartiain tygö/ v. 11. jotca
hänen wiewät Holofernexen majaan/
joca sangen callis on/ v. 17.
10:1 COsca hän rucoilemast lacannut
oli/ nousi hän ja cudzui pijcans:
10:2 Ja meni huonesen alas/ ja rijsui
säkin/ ja pani pois leskiwaattens.
10:3 Ja pesi idzens ja woiteli calleilla
wesillä/ ja palmicoidzi hiuxens/ ja pani
päälijnan päähäns/ ja otti caunit
waattet päällens/ ja caunisti idzens
odzarihmoilla ja seppeleillä/ ja puki
päällens caicki hänen caunistuxens.
10:4 Ja HERra andoi hänelle armon/
että hän oli sangen ihana nähdä: sillä ei
hän caunistanut idzens hecumasta/
mutta Jumalan cunniaxi.
10:5 Ja hän andoi pijcallens wijnaleilin
ja öljyastian/ ja laucun josa oli
ficunoita/ jauhoja ja leipiä/ joita hänen
syömän piti/ ja hän meni matcan.
10:6 Ja hän löysi portin tykö Ozian ja
wanhimmat jotca händä odotit/
nijncuin määrätty oli.
10:7 Ja he ihmettelit hänen
cauneuttans.
10:8 Mutta ei he kysynet mitä hän
aicoinut oli/ waan päästit hänen ulos/
ja sanoit: meidän Isäim Jumala
andacon sinulle armons/ ja sinun
