P. Petarin edellinen Epistola
2231
eikä murhetta ole/ että se loppuis.
Puhtaseen) Joca ei surulla eli murhella
ole secoitettu. Turmelemattomaan)
Johonga ei ikänäns suututa: waan
ijäisest puhtana ja tuorena pysy/ mutta
mailman ilo toisin on. v. 13. Pangat
teidän täydellinen) Se on/ älkät
huikennelco eli epäilkö teidän
autuudestan. v. 17. Cungin töidens
jälken) Ei nijncuin ansion/ waan
nijncuin heidän uscons todistuxen.
II. Lucu .
PEtari waara synnist ja lihallisest
himost/ v. 1. & 11. Ja neuwo pyytämän
elä Christuxen opin jälken/ v. 2. Että he
owat hänen hywyttäns maistanet/ v.3.
Owat hänen päällens raketut/ v. 4. & 6.
Owat pyhä Pappius/ v. 5. & 9. ja
Pacanoista Jumalan Canssaxi tullet/ v.
10. että muut Jumalata ylistäisit/ v. 12.
Neuwo myös caickia cuuleman
Esiwalda/ etc. v. 13. Ja palwelioita
alemmaisexi Isännillens/ etc. v. 18. Ja
kärsimän wääryttä/ v. 19. Christuxen
tawalla/ v. 21.
2:1 NIjn poispangat nyt caicki pahuus
ja caicki petos/ ja ulcocullaisus ja
cateus/ ja caicki panetus.
2:2 Ja halaitcat selkiätä järjellistä riesca/
nijncuin äsken syndynet lapsucaiset/
että te sen cautta caswaisitte.
2:3 Jos te muutoin maistanet oletta/
että HERra on suloinen/
2:4 Jonga tygö te myös tullet oletta/
nijncuin eläwän kiwen tygö/ joca
ihmisildä hyljätty on/ mutta Jumalalda
on hän walittu ja callis.
2:5 Ja myös te/ nijncuin eläwät kiwet
raketcat teitän hengellisexi huonexi/ ja
pyhäxi Pappiudexi uhraman hengellisiä
uhreja/ jotca Jumalalle/ Jesuxen
Christuxen cautta otolliset olisit.
2:6 SEntähden on myös Ramatus:
Cadzo/ minä panen Zionihin walitun
callin culmakiwen/ joca usco hänen
päällens/ ei hän tule häpiään.
2:7 Teille jotca nyt uscotte/ on hän
callis: mutta uscottomille (on se kiwi
jonga rakendajat hyljännet owat/ ja on
culmakiwexi tullut)
2:8 On hän louckauskiwexi/ ja
pahennuxen callioxi/ nimittäin/ nijlle
jotca idzens sanaan louckawat/ ja ei
sitä usco/ johonga he asetetut olit.
2:9 MUtta te oletta walittu sucu/
Cuningalinen Pappius/ pyhä Canssa/
erinomaisuden Canssa/ ilmoittaman
sen woima/ joca teitä pimeydestä
hänen ihmelliseen walkeuteens
cudzunut on.
2:10 Te jotca et muinen Canssa ollet/
mutta nyt te oletta Jumalan Canssa. Ja
te jotca et muinen Armosa ollet/ mutta
nyt te Armosa oletta.
2:11 RAckat weljet/ minä neuwon teitä/
nijncuin oudoja ja muucalaisia/
wälttäkät lihallisia himoja/ jotca sotiwat
sielua wastan.
2:12 Ja pitäkät hywä meno pacanain
seas/ että ne jotca teitä panettelewat/
nijncuin pahointekijtä/ tundisit teidän/
