989
Saarnaajan kirja
hän näkee vaivaa? Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on
antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa. Kaiken hän
on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut
heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jot-
ka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua. Minä tulin tietämään,
ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.
Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii
hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja. Minä tulin tie-
tämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen li-
säämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, et-
tä häntä peljättäisiin. Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä
vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen,
mikä on mennyttä. Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja
siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys. Mi-
nä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala,
sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa. Minä sa-
noin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala hei-
tä koettelisi ja he tulisivat näkemään että he omassa olossaan
ovat eläimiä. Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on
kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat;
yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten
edellä, sillä kaikki on turhuutta. Kaikki menee samaan paikkaan.
Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun. Kuka tietää ih-
misen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako
se alas maahan? Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään pa-
rempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen
osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mi-
kä tulee hänen jälkeensä?
Taas minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla,
ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä ole heillä lohduttajaa;
väkivaltaa tekee heidän sortajainsa käsi, eikä ole heillä lohduttajaa.
Ja minä ylistin vainajia, jotka ovat jo kuolleet, onnellisemmiksi kuin
eläviä, jotka vielä ovat elossa, ja onnellisemmaksi kuin nämä kum-
pikaan sitä, joka ei vielä ole olemassa eikä ole nähnyt sitä pahaa,
