987
Saarnaajan kirja
Minä sanoin sydämessäni: Tule, minä tahdon koetella sinua ilolla,
nauti hyvää. Mutta katso, sekin oli turhuutta. Naurusta minä sanoin:
Mieletöntä! ja ilosta: Mitä se toimittaa? Minä mietin mielessäni vir-
kistää ruumistani viinillä - kuitenkin niin, että sydämeni harrastaisi
viisautta - ja noudattaa tyhmyyttä, kunnes saisin nähdä, mikä olisi
ihmislapsille hyvä, heidän tehdäksensä sitä taivaan alla lyhyinä
elämänsä päivinä. Minä tein suuria töitä: rakensin itselleni taloja,
istutin itselleni viinitarhoja. Minä laitoin itselleni puutarhoja ja puis-
toja ja istutin niihin kaikkinaisia hedelmäpuita. Minä tein itselleni
vesilammikoita kastellakseni niistä metsiköitä, joissa puita kasvoi.
Minä ostin orjia ja orjattaria, ja kotona syntyneitäkin minulla oli;
myös oli minulla karjaa, raavaita ja lampaita, paljon enemmän kuin
kenelläkään niistä, jotka olivat olleet ennen minua Jerusalemissa.
Minä kokosin itselleni myöskin hopeata ja kultaa ja kuninkaitten ja
maakuntien aarteita ja hankin itselleni laulajia ja laulajattaria ja ih-
mislasten iloja, vaimon, jopa vaimoja. Minä tulin suureksi ja yhä
suuremmaksi, yli kaikkien, jotka olivat olleet ennen minua Jerusa-
lemissa. Sen ohessa pysyi minussa viisauteni. Enkä minä pidättänyt
silmiäni mistään, mitä ne pyysivät, enkä kieltänyt sydämeltäni mi-
tään iloa, sillä minun sydämeni iloitsi kaikesta vaivannäöstäni, ja se
oli minun osani kaikesta vaivannäöstäni. Mutta kun minä käänsin
huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteni olivat tehneet, ja vai-
vannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso:
se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään
auringon alla. Kun minä käännyin katsomaan viisautta ja mielettö-
myyttä ja tyhmyyttä - sillä mitä taitaa ihminen, joka tulee kunin-
kaan jälkeen, muuta kuin tehdä, mitä jo ennen on tehty? - niin mi-
nä näin, että viisaus on hyödyllisempi tyhmyyttä, niinkuin valo on
pimeyttä hyödyllisempi. Viisaalla on silmät päässänsä, tyhmä taas
vaeltaa pimeässä; mutta minä tulin tietämään myös sen, että toi-
sen käy niinkuin toisenkin. Ja minä sanoin sydämessäni: Se, mikä
kohtaa tyhmää, kohtaa minuakin; miksi olen sitten niin tuiki vii-
saaksi tullut? Ja minä sanoin sydämessäni: Tämäkin on turhuutta.
Sillä ei jää viisaasta, niinkuin ei tyhmästäkään, ikuista muistoa, kun
