982
Sananlaskut
lankeaa. Kuin muriseva leijona ja ahnas karhu on kurjan kansan
jumalaton hallitsija. Vähätaitoinen ruhtinas runsaasti kiskoo, mutta
väärän voiton vihaaja saa elää kauan. Ihmisen, jota verivelka pai-
naa, on pakoiltava hamaan hautaan asti; älköön häntä suojeltako.
Nuhteettomasti vaeltavainen saa avun, mutta kahdella tiellä mutkit-
telija kerralla kaatuu. Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta
tyhjän tavoittelija saa köyhyyttä kyllin. Luotettava mies saa runsaan
siunauksen, mutta jolla on kiihko rikastua, se ei rankaisematta jää.
Ei ole hyvä henkilöön katsoa, mutta leipäpalankin tähden rikkomus
tehdään. Pahansuova haluaa kiihkeästi varallisuutta eikä tiedä, että
hänet tapaa puute. Joka toista nuhtelee, niinkuin minä neuvon, saa
suosiota enemmän kuin se, joka kielellänsä liehakoitsee. Joka isäl-
tään ja äidiltään riistää ja sanoo: Ei tämä ole rikos, se on tuhon-
tekijän toveri. Tavaranahne nostaa riidan, mutta Herraan luottavai-
nen tulee ravituksi. Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä,
mutta viisaudessa vaeltava pelastuu. Joka köyhälle antaa, se ei
puutteeseen joudu; mutta joka silmänsä häneltä sulkee, saa kirouk-
sia paljon. Kun jumalattomat nousevat, piileksivät ihmiset; mutta
kun he hukkuvat, niin hurskaat enentyvät.
Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä
apua ole. Hurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalatto-
man hallitessa kansa huokaa. Viisautta rakastavainen on isällensä
iloksi, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa. Oikeudella ku-
ningas pitää maan pystyssä, mutta verojen kiskoja sen hävittää.
Mies, joka lähimmäistään liehakoitsee, virittää verkon hänen aske-
leilleen. Pahalle miehelle on oma rikos paulaksi, mutta vanhurskas
saa riemuita ja iloita. Vanhurskas tuntee vaivaisten asian, mutta
jumalaton ei siitä mitään ymmärrä. Pilkkaajat kaupungin villitsevät,
mutta viisaat hillitsevät vihan. Viisas mies kun käräjöi hullun miehen
kanssa, niin tämä reutoo ja nauraa eikä asetu. Murhamiehet vihaa-
vat nuhteetonta, oikeamielisten henkeä he väijyvät. Tyhmä purkaa
kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää. Hallitsija, joka
kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia.
Köyhä ja sortaja kohtaavat toisensa; kumpaisenkin silmille Herra
