981
Sananlaskut
net salassa pitää, se tuulta salassa pitää, se tavoittaa öljyä oike-
aan käteensä. Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo. Joka
viikunapuuta hoitaa, saa syödä sen hedelmää; ja joka isännästänsä
vaarin pitää, se tulee kunniaan. Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä,
niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä. Tuonela ja horna eivät kyl-
läänsä saa; eivät myös saa kylläänsä ihmisen silmät. Hopealle sula-
tin, kullalle uuni; mies maineensa mukainen. Survo hullua huhma-
ressa, petkelellä surveitten seassa: ei erkane hänestä hänen hulluu-
tensa. Tiedä tarkoin, miltä pikkukarjasi näyttää; pidä huoli laumois-
ta. Sillä eivät aarteet säily iäti; ja pysyykö kruunukaan polvesta
polveen? Kun heinä on mennyt ja tuore äpäre tulee näkyviin ja
ruoho on koottu vuorilta, on sinulla karitsoita puvuksesi ja vuohi-
pukkeja pellon ostohinnaksi ja vuohenmaitoa kyllin ravinnoksesi,
perheesi ravinnoksi ja palvelijatartesi elatukseksi.
Jumalattomat pakenevat, vaikka ei kenkään aja takaa, mutta van-
hurskaat ovat turvassa kuin nuori jalopeura. Rikkomisensa tähden
maa saa ruhtinaita paljon, mutta yhden ymmärtäväisen miehen tai-
dolla järjestys kauan pysyy. Köyhä mies, joka vaivaisia sortaa, on
kuin sade, joka lyö lakoon eikä anna leipää. Lain hylkijät kehuvat
jumalattomia, mutta lain noudattajat kauhistuvat heitä. Pahat ihmi-
set eivät ymmärrä, mikä oikein on, mutta Herraa etsiväiset ymmär-
tävät kaiken. Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin
kahdella tiellä mutkitteleva rikas. Joka laista ottaa vaarin, on ym-
märtäväinen poika; mutta irstailijain seuratoveri saattaa isänsä hä-
peään. Joka kartuttaa varojaan korolla ja voitolla, kokoaa niitä sil-
le, joka vaivaisia armahtaa. Joka korvansa kääntää kuulemasta la-
kia, sen rukouskin on kauhistus. Joka eksyttää oikeamielisiä pahalle
tielle, se lankeaa omaan kuoppaansa; mutta nuhteettomat perivät
onnen. Rikas mies on omissa silmissään viisas, mutta ymmärtäväi-
nen köyhä ottaa hänestä selvän. Kun vanhurskaat riemuitsevat, on
ihanuus suuri; mutta kun jumalattomat nousevat, saa ihmisiä hakea.
Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa
ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aral-
la tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen
