2041
Toinen makkabealaisten kirja
nen tarkoituksensa oli ottaa tuo kirottu elävänä haltuunsa, mutta
silloin eräs traakilainen ratsumies hyökkäsi hänen kimppuunsa ja
sivalsi poikki hänen käsivartensa, ja niin Gorgias pääsi pakenemaan
Marisaan. Mutta kun Esdrin väki oli taistellut kauan ja oli hyvin vä-
syksissä, huusi Juudas avuksi Herraa, että hän ilmestyisi sotimaan
heidän apunansa ja johtamaan taistelua, ja alotti sotahuudon isien
kielellä veisaten samalla ylistysvirsiä. Sitten hän hyökkäsi äkkiar-
vaamatta Gorgiaan väen kimppuun ja ajoi heidät pakoon. Senjäl-
keen Juudas tuli sotajoukkoinensa Adullamin kaupunkiin. Ja kun
sattui juuri seitsemäs päivä, pyhittivät he itsensä tavan mukaisesti
ja viettivät siellä sapatin. Mutta seuraavana päivänä, koska asiaa ei
enää voitu lykätä, Juudas ja hänen väkensä tulivat noutamaan tais-
telussa kaatuneiden ruumiit ja viemään ne heidän heimolaistensa
pariin isien hautoihin. Niin he löysivät jokaiselta kuolleelta ihokkaan
alta taikaesineitä, jotka kuvasivat Jamnian epäjumalain kuvia, mutta
jotka laki kieltää juutalaisilta. Silloin kävi kaikille selväksi, että nämä
olivat tästä syystä kaatuneet. Sentähden kaikki ylistivät Herran,
vanhurskaan tuomarin, tekoja, hänen, joka tuo salatut julkisuuteen.
Sitten he kääntyivät rukoukseen anoen, että synti, mikä oli tapah-
tunut, pyyhittäisiin kokonaan pois. Ja jalo Juudas kehoitti joukkoa
pitämään itsestänsä vaarin, niin etteivät syntiä tekisi, koska he
omin silmin olivat nähneet, mitä oli tapahtunut noiden taistelussa
kaatuneiden synnin tähden. Ja kun hän oli miehistöltä kerännyt
noin kaksituhatta hopeadrakmaa, lähetti hän ne Jerusalemiin syn-
tiuhrin uhraamista varten. Ja siinä hän teki erittäin hyvin ja kauniis-
ti. Hän ajatteli näet ylösnousemusta. Sillä jos hän ei olisi odottanut
taistelussa kaatuneiden nousevan ylös, niin olisi ollut liikaa ja mie-
letöntä rukoilla kuolleiden puolesta. Myöskin hän otti huomioon, et-
tä hurskaasti kuolleita odottaa mitä ihanin armopaikka - mikä pyhä
ja hurskas ajatus! Siitä syystä hän toimitti sovitusuhrin kuolleitten
puolesta, että he vapautuisivat synnistänsä.
Vuonna 149 saapui Juudaalle ja hänen miehillensä sellainen tieto,
että Antiokus Eupator oli tulossa Juudeaa vastaan suurin joukoin,
ja hänen kanssansa hänen holhoojansa Lysias, joka myös oli valti-
