2045
Toinen makkabealaisten kirja
itsellensä. Mutta kun he saivat kuulla Nikanorin tulosta ja pakanain
vihamielisestä menettelystä, sirottivat he multaa päänsä päälle ja
rukoilivat häntä, joka on asettanut oman kansansa olemaan ian-
kaikkisiin aikoihin saakka ja joka aina pitää huolta omasta perintö-
osastansa, ilmestyen sen auttajaksi. Johtajan käskystä väki sitten
heti lähti sieltä liikkeelle ja kohtasi heidät Dessaun kylässä. Mutta
Simon, Juudaan veli, oli joutunut taisteluun Nikanorin kanssa ja oli
vastustajain aikaansaaman äkillisen säikähdyksen vuoksi hetken ai-
kaa horjunut. Siitä huolimatta Nikanor, kun hän kuuli, kuinka ur-
hoollisia Juudas ja hänen miehensä olivat ja millaista uljuutta he
osoittivat taistelussa isänmaansa puolesta, epäröi ratkaista asiaa
verenvuodatuksella. Sentähden hän lähetti Posidoniuksen, Teodo-
tuksen ja Mattatiaan tarjoamaan ja vastaanottamaan rauhansopi-
musta. Sittenkuin siitä oli pitkän aikaa neuvoteltu, esitti johtaja asi-
an koko miehistölle, ja kun ilmeni, että kaikki olivat samaa mieltä,
suostuivat he sopimukseen. He määräsivät sitten päivän, jona he
kahden kesken yhtyisivät samassa paikassa. Ja kun hän astui sin-
ne, asetettiin kummaltakin puolelta esiin istuimet. Juudas oli järjes-
tänyt asestettuja miehiä valmiiksi sopiviin paikkoihin siltä varalta,
että viholliset odottamatta ryhtyisivät väkivaltaan. Niin he neuvotte-
livat keskenänsä asiallisesti. Nikanor vietti sitten jonkun aikaa Jeru-
salemissa eikä tehnyt mitään sopimatonta; sotaväen, jota oli koottu
suuria joukkoja, hän päästi hajalle. Ja Juudasta hän piti aina seu-
rassansa; sillä hän oli sydämestään kiintynyt tähän mieheen. Hän
kehoitti häntä menemään naimisiin ja hankkimaan itsellensä lapsia.
Juudas menikin naimisiin, eli onnellisena ja nautti elämästä. Mutta
kun Alkimus havaitsi heidän keskinäisen ystävyytensä ja tehdyt so-
pimukset, rohkaisi hän mielensä, meni Demetriuksen luokse ja syytti
Nikanoria valtakunnan edun vastaisista mielipiteistä; sillä tämä oli
nimittänyt valtakunnan vihollisen, Juudaan, hänen seuraajaksensa.
Niin kuningas vihastui kovin ja ärtyneenä tuon pääkonnan panette-
lujen vaikutuksesta kirjoitti Nikanorille sanoen olevansa kovin tyyty-
mätön sopimuksiin ja käskien lähettämään Makkabilaisen heti van-
gittuna Antiokiaan. Kun tämä määräys saapui Nikanorille, peljästyi
