2046
Toinen makkabealaisten kirja
hän ja tuli sangen pahalle mielelle siitä, että hänen piti purkaa so-
pimukset, vaikka mies ei ollut tehnyt mitään rikosta. Mutta koska ei
ollut mahdollista toimia vastoin kuningasta, odotteli hän sopivaa
tilaisuutta suorittaakseen tehtävänsä viekkaudella. Makkabilainen
havaitsi kuitenkin, että Nikanor oli tullut suhteessaan häneen jäy-
kemmäksi eikä enää kohdellut häntä yhtä ystävällisesti kuin tavalli-
sesti; ja kun hän ymmärsi, että tämä jäykkyys ei merkinnyt mitään
hyvää, keräsi hän ympärilleen suuren joukon kannattajiaan ja pysyi
piilossa Nikanorilta. Mutta kun toinen huomasi, että mies oli aivan
kauniisti hänet pettänyt, meni hän tuohon ylen suureen ja pyhään
temppeliin, juuri kun papit toimittivat lainmääräämiä uhreja, ja vaati,
että mies oli jätettävä hänen valtaansa. Ja vaikka nämä valalla va-
kuuttivat, etteivät tietäneet, missä etsitty oli, ojensi hän oikean kä-
tensä temppeliä kohti ja vannoi näin: "Ellette jätä Juudasta sidottu-
na minun käsiini, jaotan minä tämän jumalanhuoneen maan tasalle
ja revin maahan alttarin ja pystytän tälle paikalle komean temppe-
lin Viininjumalalle". Tämän sanottuansa hän lähti pois. Mutta papit
ojensivat kätensä taivasta kohti ja huusivat avuksi häntä, joka aina
taistelee meidän kansamme puolesta, ja sanoivat näin: "Sinulle,
Herra, joka et tarvitse mitään kaikesta siitä, mikä on, on kuitenkin
otollista, että meidän keskuudessamme on temppeli, jossa sinä
asut. Ja nyt, pyhä Herra, jolta kaikki pyhitys tulee, varjele iankaikki-
siin aikoihin asti saastuttamattomana tämä huone, joka juuri äsken
on puhdistettu. Mutta eräs Rasis, joka oli Jerusalemin vanhimpia,
annettiin ilmi Nikanorille. Hän oli kansalaisiansa rakastava ja suu-
resti kunnioitettu mies, joka hyväntahtoisuutensa vuoksi myös oli
saanut lisänimen "juutalaisten isä". Hän oli nimittäin aikaisempina
aikoina, kun uskonnonsekoitusta ei vielä ollut tapahtunut, esittänyt
selvityksiä juutalaisuudesta ja kaikella kestävyydellä pannut alttiiksi
henkensä ja elämänsä juutalaisuuden puolesta. Kun nyt Nikanor
tahtoi näyttää, kuinka suuresti hän vihasi juutalaisia, lähetti hän
enemmän kuin viisisataa sotilasta vangitsemaan häntä. Sillä hän ar-
veli hänen vangitsemisellaan tuottavansa juutalaisille suuren tappi-
on. Mutta kun joukko oli valtaamaisillaan tornin ja ryntäsi pihan
