2048
Toinen makkabealaisten kirja
hiänsä, etteivät pelkäisi pakanain hyökkäystä, vaan muistaisivat niitä
tapauksia, jolloin he ennen olivat saaneet avun taivaasta, ja odot-
taisivat nytkin lujasti voittoa, jonka Kaikkivaltias oli heille antava.
Hän rohkaisi heitä lain ja profeettain sanoilla ja muistutti heille
myös taisteluja, jotka he olivat taistelleet, ja sai heidät niin vielä
innokkaammiksi. Ja herätettyään heidän rohkeutensa hän antoi
määräykset, samalla vielä osoittaen, kuinka pakanat olivat olleet
uskottomia ja rikkoneet valat. Kun hän näin oli varustanut jokaisen
heistä, ei niin paljon kilpien ja keihäiden tuottamalla turvallisuudel-
la, kuin sillä rohkaisulla, jonka miehekkäät sanat vaikuttavat, kertoi
hän vielä kaikkien suureksi iloksi erittäin uskottavan unen. Ja hä-
nen unessa näkemänsä näky oli tällainen: Entinen ylimmäinen pap-
pi, Onias, joka oli jalo ja hyvä mies, vaatimaton kanssakäymisessä,
lempeä mielenlaadulta, arvokas puheessa, ja joka nuoruudestaan
saakka oli harrastanut kaikkea, mikä hyveellistä on, tämä oli kädet
ojennettuina rukoillut juutalaisten koko seurakunnan puolesta. Sitten
oli samalla tavoin ilmestynyt mies, jonka harmaat hapset ja loistava
näkö herättivät huomiota ja jonka olemuksessa oli jotakin ihmeellis-
tä ja erikoisen ylevää. Ja Onias oli puhjennut puhumaan: "Tämä on
Jeremias, Jumalan profeetta, joka rakastaa veljiänsä ja on paljon
rukoillut kansan ja pyhän kaupungin puolesta". Silloin oli Jeremias
ojentanut oikean kätensä ja antanut Juudaalle kultaisen miekan ja
sitä antaessaan lausunut hänelle näin: "Ota tämä pyhä miekka lah-
jana Jumalalta; sinä murskaat sillä vastustajasi". Kun he nyt olivat
saaneet rohkeutta Juudaan erinomaisista sanoista, jotka olivat
omiansa herättämään urhoollisuutta ja vuodattamaan miehuutta
nuoriin mieliin, päättivät he, etteivät pystyttäisi leiriä, vaan koska
kaupunki ja pyhä temppeli olivat vaarassa, jalosti hyökkäisivät päin,
antautuisivat kaikella rohkeudella taisteluun ja niin ratkaisisivat asi-
an. Sillä he olivat vähemmän peloissaan vaimojensa ja lastensa
taikka veljiensä ja sukulaistensa puolesta, mutta enimmin ja ensi
sijassa pyhitetyn temppelin tähden. Mutta niidenkään tuska, jotka
olivat jääneet kaupunkiin, ei ollut vähäinen, koska he pelosta vavis-
ten ajattelivat taistelua avoimella kentällä. Kun sitten kaikki jo
