2037
Toinen makkabealaisten kirja
kohdista olen käskenyt näitä miehiä ja omia lähettiläitäni neuvotte-
lemaan teidän kanssanne. Voikaa hyvin. Vuonna sata neljäkymmen-
tä kahdeksan, dioskuros-kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä
päivänä." Kuninkaan kirje taas kuului näin: "Kuningas Antiokus ter-
vehtii veljeänsä Lysiasta. Isämme siirryttyä jumalien joukkoon on
meidän tahtomme, että valtakuntamme alamaiset häiritsemättä saa-
vat hoitaa omia asioitansa. Mutta kun olemme kuulleet, että juuta-
laiset eivät suostu omaksumaan kreikkalaisia tapoja, niinkuin isäm-
me määräsi, vaan tahtovat pitää omat elintapansa ja pyytävät, että
heidän sallittaisiin noudattaa lakejansa, ja kun siis tahtomme on,
että tämäkin kansa saa olla häiritsemättömänä, niin määräämme,
että heille on annettava takaisin heidän temppelinsä ja heidän sal-
littava elää esi-isiensä tapojen mukaan. Teet siis hyvin, kun lähetät
heidän tykönsä lähettiläitä ja ojennat heille rauhan käden, että he,
kun saavat tietää meidän tarkoituksemme, olisivat hyvillä mielin ja
iloiten pitäisivät huolta omista asioistansa. Kuninkaan kirje kansalle
taas oli tällainen: "Kuningas Antiokus tervehtii juutalaisten vanhin-
tenneuvostoa ja muita juutalaisia. Me toivomme, että voitte hyvin.
Me itsekin olemme hyvissä voimissa. Menelaus on ilmoittanut meil-
le, että te haluatte palata takaisin ja ryhtyä hoitamaan omia tehtä-
viänne. Niille siis, jotka ksantikos-kuun kolmanteenkymmenenteen
päivään mennessä palaavat kotiin, taataan täysi turva ja annetaan
se vakuutus, että juutalaiset saavat käyttää omia ruokiansa ja lake-
jansa, niinkuin aikaisemminkin, ja ettei ketään heistä millään tavalla
ahdisteta tapahtuneiden erehdysten vuoksi. Lähetän samalla Mene-
lauksen tuomaan teille rauhoittavia vakuutuksia. Voikaa hyvin.
Vuonna sata neljäkymmentä kahdeksan, ksantikos-kuun viiden-
tenätoista päivänä." Myöskin roomalaiset lähettivät heille kirjeen, jo-
ka kuului näin: "Ovintus Memmius ja Titus Manius, roomalaisten lä-
hettiläät, tervehtivät Juudan kansaa. Me suostumme kaikkeen sii-
hen, mitä Lysias, kuninkaan sukulainen, on teille myöntänyt. Mutta
mitä tulee niihin asioihin, jotka hän on päättänyt jättää kuninkaan
ratkaistaviksi, niin harkitkaa niitä, ja lähettäkää sitten heti joku, että
voisimme lausua mielipiteemme, niinkuin meidän tulee; me olemme
