2050
Toinen makkabealaisten kirja
lettömyytensä palkaksi. Ja kaikki kohottivat kiitosvirren taivaaseen
Herralle, ilmeisen avun antajalle, sanoen: "Ylistetty olkoon hän, joka
on säilyttänyt pyhän paikkansa saastuttamattomana!" Mutta Juudas
antoi ripustaa Nikanorin pään ulos linnoituksesta kaikkien katselta-
vaksi ja näkyväksi merkiksi Herran avusta. Ja kaikki säätivät yhtei-
sellä päätöksellä, että tätä päivää ei suinkaan saisi jättää viettä-
mättä, vaan että kahdennentoista kuukauden - jonka syyriankielinen
nimi on adar - kolmattatoista päivää, Mardokain päivän edellistä
päivää, oli pidettävä juhlapäivänä. Kun siis Nikanorin aikeet saivat
tällaisen lopun ja kun hebrealaiset niistä ajoista asti ovat pitäneet
kaupunkia hallussansa, niin minäkin lopetan kertomukseni tähän. Ja
jos se on ollut hyvin ja taitavasti kokoonpantu, niin se on sellai-
nen, miksi itsekin olen sitä halunnut; jos se sitävastoin on kokoon-
panoltaan heikko ja keskinkertainen, niin olen kuitenkin yrittänyt
tehdä parhaani. Niinkuin viini yksiksensä juotuna ja samaten toi-
saalta vesi yksinään on vastenmielistä, mutta viini veteen sekoitet-
tuna on hyvänmakuista ja miellyttävää, samoin myöskin taitavasti
sommiteltu kertomus on mieluista niiden korville, jotka saavat kirjan
käsiinsä. Ja tähän tahdon lopettaa.
KAPPALEET ESTERIN KIRJASTA
Suuren kuninkaan Artakserkseen toisena hallitusvuotena, niisan-kuun
ensimmäisenä päivänä, näki Mordokai unen. Hän oli Jaairin poika,
joka oli Siimein poika, joka Kiisin poika, Benjaminin sukukuntaa.
Hän oli juutalainen mies ja asui Suusan kaupungissa, oli suuressa
arvossa pidetty mies ja toimitti palvelusta kuninkaan linnassa. Hän
oli niitä pakkosiirtolaisia, jotka Baabelin kuningas Nebukadnessar oli
siirtänyt pois Jerusalemista samalla kuin Juudan kuninkaan Jekoni-
aan. Ja hänen unensa oli tällainen: Katso, oli jylinä ja melu, ukko-
nen ja maanjäristys ja hämminki maassa. Ja katso, tuli kaksi suurta
lohikäärmettä, molemmat valmiina taisteluun. Ja niillä oli suuri ääni.
Ja niiden äänen vaikutuksesta valmistautuivat kaikki kansat sotaan,
sotiaksensa vanhurskasta kansaa vastaan. Ja katso, se oli pimey-
