1969
Ensimmäinen makkabealaisten kirja
röineet pyhäkön korkeilla muureilla entisensä kaltaiseksi; samoin he
olivat tehneet hänen kaupungilleen Beetsuurille. Kun kuningas oli
kuullut tämän kertomuksen, niin hän hämmästyi ja tuli kovin järky-
tetyksi; hän joutui vuoteenomaksi ja sairastui mielikarvaudesta, kos-
ka ei ollut käynyt, niinkuin hän oli tahtonut. Ja hänen oli oltava
vuoteessa kauan aikaa, sillä suuri mielikarvaus valtasi hänet yhä
uudelleen. Kun hän arveli pian kuolevansa, niin hän kutsui tykönsä
kaikki ystävänsä ja sanoi heille: "Uni pakenee silmistäni, ja mieleni
on murheen masentama. Minä olen ajatellut itsekseni: Mihin ahdin-
koon olenkaan joutunut, ja kuinka suuri onkaan kurimus, jonka kui-
lussa nyt olen, minä, joka kuitenkin olin lempeä ja rakastettu käyt-
täessäni valtaani! Mutta nyt minä muistan sen pahan, mitä tein Je-
rusalemissa, kuinka minä otin kaikki siellä olevat hopeaiset ja kul-
taiset astiat ja lähetin sotaväkeä ilman syytä tuhoamaan Juudan
asukkaat. Minä ymmärrän, että sentähden minua on kohdannut tä-
mä onnettomuus, ja katso, minä kuolen suureen suruun vieraassa
maassa." Sitten hän kutsui Filippuksen, yhden ystävistään, ja asetti
hänet koko valtakuntansa hoitajaksi. Ja hän antoi hänelle kruunun-
sa, vaippansa ja sormuksensa, että hän ohjaisi hänen poikaansa
Antiokusta ja kasvattaisi hänet hallitsijaksi. Ja kuningas Antiokus
kuoli siellä vuonna 149. Kun Lysias sai tietää, että kuningas oli
kuollut, asetti hän kuninkaaksi hänen sijaansa hänen poikansa An-
tiokuksen, jota hän oli kasvattanut hänen nuoruudessaan, ja antoi
hänelle nimen Eupator. Mutta linnassa-olijat estivät israelilaisia pää-
semästä miltään puolelta pyhäkköön ja koettivat yhä aikaansaada
vahinkoa ja tukea pakanoilta. Juudas ajatteli silloin heidän tu-
hoamistaan ja kutsui koko kansan piirittämään heitä. Ja he ko-
koontuivat kaikki ja piirittivät heitä vuonna 150; ja hän teetti heitä
vastaan heitto- ja piirityskoneita. Mutta muutamat heistä pääsivät
pois piirityksestä, ja heihin liittyi eräitä jumalattomia israelilaisia. He
lähtivät kuninkaan tykö ja sanoivat: "Kuinka kauan olet käymättä
tuomiolle etkä kosta veljiemme puolesta? Me olimme auliit palvele-
maan sinun isääsi ja vaeltamaan hänen käskyjensä mukaan ja
noudattamaan hänen säädöksiään. Sentähden meidän kansa-
