1976
Ensimmäinen makkabealaisten kirja
tappiot, ja kuinka muiden oli maksettava heille vuotuista veroa;
kuinka he olivat sodassa perinpohjin kukistaneet ja voittaneet Filip-
puksen ja Perseuksen, kittiläisten kuninkaan, sekä muut, jotka olivat
nousseet heitä vastaan kapinaan, ja kuinka he olivat perinpohjin
kukistaneet myös Antiokus Suuren, Aasian kuninkaan, joka oli läh-
tenyt sotimaan heitä vastaan sadalla kahdellakymmenellä norsulla,
ratsumiehillä ja vaunuilla ja ylen paljolla jalkaväellä. Hänet itsensä
he olivat ottaneet kiinni elävänä ja panneet hänen ja hänen jälke-
läistensä hallitsijain maksettavaksi suuren veron ja vaatineet annet-
tavaksi panttivankeja ja luovutettavaksi maita, nimittäin Indian
maan, Meedian ja Lyydian sekä muita heidän kauneimpia maitansa;
ja otettuaan nämä häneltä he olivat antaneet ne kuningas Eume-
neelle. Kreikan kansa - niin kerrottiin - oli päättänyt tulla ja tuhota
heidät, mutta kun se oli tullut heidän tietoonsa, niin he lähettivät
heitä vastaan sotapäällikön ja taistelivat heitä vastaan, jolloin mon-
ta heistä kaatui lävistetyinä; heidän vaimonsa ja lapsensa he ottivat
vangeiksi, ryöstivät heidän tavaransa ja valtasivat heidän maansa ja
hävittivät heidän linnoituksensa. He ryöstivät heidän tavaransa ja
tekivät heidät alamaisikseen, niinkuin he ovat tänäkin päivänä. Ja
kaikki muut valtakunnat ja saaret, jotka olivat asettuneet heitä vas-
tustamaan, he olivat perinpohjin tuhonneet ja tehneet valtansa alai-
siksi. Ystäviensä kanssa taas ja niiden kanssa, jotka heihin luottivat,
he ylläpitivät ystävyyttä, mutta voittivat sekä lähellä että kaukana
olevat valtakunnat, niin että kaikki, jotka kuulivat heidän nimensä,
pelkäsivät heitä. Sillä kaikki, joita he tahtoivat auttaa ja pysyttää
vallassa, ne pysyivät vallassa, mutta kenen he tahtoivat, sen he
panivat viralta, ja niin he kohosivat ylen suureen valtaan. Ja kai-
kesta tästä huolimatta ei kukaan heistä ollut pannut päähänsä
kruunua eikä pukeutunut purppuraan, sillä ylvästelläkseen, vaan he
olivat asettaneet itselleen neuvoskunnan, jossa päivittäin kolmesa-
taa kaksikymmentä miestä piti neuvoa, alinomaa neuvotellen, miten
parhaiten edistää kansan menestystä. Ja he uskoivat yhdelle aino-
alle miehelle ylimmän vallan vuodeksi kerrallaan ja hallitusvallan
koko heidän maassaan, ja kaikki tottelivat tätä yhtä, eikä heidän
