1959
Ensimmäinen makkabealaisten kirja
hän ennen oli antanut auliilla kädellä. Ja hänen mielensä oli aivan
ymmällä. Silloin hän päätti lähteä Persiaan ottamaan veroja niistä
maakunnista ja keräämään paljon rahaa. Ja hän jätti Lysiaan, joka
oli arvossapidetty mies ja kuninkaallista sukua, hoitamaan kunin-
kaan hallitusasioita, Eufrat- virrasta hamaan Egyptin rajoihin asti,
sekä kasvattamaan poikaansa Antiokusta, siksi kunnes hän itse pa-
laisi. Ja hän antoi hänelle puolet sotaväestä sekä norsut, ja hän
antoi hänelle käskyn kaikesta, mitä hän halusi, ja niinikään kaikista
Jerusalemin ja Juudean asukkaista: heitä vastaan tuli Lysiaan lä-
hettää sotajoukko musertamaan ja tuhoamaan Israelin sotavoima,
ja mitä Jerusalemista oli jäljellä, ja hävittämään heidän muistonsa
siitä paikasta; ja hänen tuli sijoittaa vieraita kansoja koko heidän
alueellensa ja jakaa heidän maansa arvalla. Mutta kuningas itse ot-
ti toisen puolen jäljellejäävää sotaväkeä ja lähti liikkeelle pääkau-
pungistaan Antiokiasta vuonna 147, kulki Eufrat- virran ylitse ja
tunkeutui ylä-maakuntiin. Lysias taas valitsi Ptolemaioksen, Doryme-
neen pojan, Nikanorin ja Gorgiaan, jotka olivat mahtavia miehiä ja
kuuluivat kuninkaan ystäviin, ja lähetti heidän mukanaan neljäkym-
mentä tuhatta jalkasoturia ja seitsemäntuhatta ratsumiestä hyök-
käämään Juudan maahan ja hävittämään sitä, niinkuin kuningas oli
käskenyt. He lähtivät liikkeelle kaikkine sotavoimineen, ja tultuaan
perille he asettuivat leiriin Emmauksen läheisyyteen tasangolle. Kun
maan kauppiaat saivat kuulla heistä sanoman, ottivat he ylen pal-
jon hopeaa ja kultaa ynnä jalkakahleita ja tulivat leiriin ostamaan
israelilaisia orjiksi. Ja heihin liittyi lisäksi sotajoukkoja Syyriasta ja
muiden vierasheimoisten maasta. Kun nyt Juudas ja hänen veljensä
näkivät, että tuhon uhka yhä suureni ja että sotajoukot olivat leiriy-
tyneet heidän alueellensa, ja kun he saivat tietää, mitä kuningas oli
käskenyt tehdä heidän kansalleen, sen tuhoksi ja häviöksi, niin he
sanoivat toinen toisillensa: "Nostakaamme jälleen kansamme sen
alennuksesta ja taistelkaamme kansamme ja pyhäkön puolesta". Ja
kansanjoukko kokoontui ollakseen valmiina taisteluun ja rukoillak-
seen ja pyytääkseen armoa ja laupeutta. Mutta Jerusalem oli asu-
maton kuin erämaa, eikä kukaan sen lapsista mennyt sinne eikä
