1955
Ensimmäinen makkabealaisten kirja
kaan. Kun Mattatias näki tämän, täytti hänet kiivaus, ja hänen si-
simpänsä vapisi; hän päästi vihansa valloilleen, niinkuin pitikin, ja
juostuaan paikalle hän tappoi hänet alttarille. Ja kuninkaan miehen,
joka aikoi pakottaa uhraamaan, hän surmasi samalla kertaa ja hä-
vitti alttarin. Hän kiivaili lain puolesta, tehden niinkuin Piinehas oli
tehnyt Simrille, Saalun pojalle. Ja Mattatias huusi kaupungissa suu-
rella äänellä sanoen: "Jokainen, joka kiivailee lain puolesta ja tah-
too pitää liiton voimassa, lähteköön ja seuratkoon minua." Sitten
hän ja hänen poikansa pakenivat vuorille ja jättivät kaupunkiin kai-
ken omaisuutensa. Silloin monet, jotka etsivät vanhurskautta ja oi-
keutta, lähtivät erämaahan oleskelemaan siellä, he ja heidän poi-
kansa ja vaimonsa ja heidän karjansa, koska vaino heitä vastaan
oli ylen ankara. Silloin ilmoitettiin kuninkaan miehille ja sotajoukoil-
le, jotka olivat Jerusalemissa, Daavidin kaupungissa, että eräät niis-
tä, jotka olivat rikkoneet kuninkaan käskyn, olivat menneet erämaa-
han piilopaikkoihin. Ja monet kiiruhtivat silloin heidän peräänsä ja
tavattuaan heidät leiriytyivät heitä vastaan ja varustautuivat soti-
maan heitä vastaan sapatinpäivänä. Ja he sanoivat heille: "Tämä jo
riittää! Jos tulette ulos ja teette kuninkaan käskyn mukaan, niin
saatte elää." Mutta he vastasivat: "Emme tule ulos emmekä nouda-
ta kuninkaan käskyä, saastuttaaksemme siten sapatinpäivän". Silloin
toiset ryhtyivät heti taistelemaan heitä vastaan. Mutta he eivät puo-
lustautuneet heitä vastaan, eivät heittäneet kiveäkään heitä kohti
eivätkä sulkeneet piilopaikkojen sisäänkäytäviä, vaan sanoivat: "Me
tahdomme kuolla kaikki viattomuudessamme. Taivas ja maa todis-
tavat puolestamme, että te tuhoatte meidät vastoin oikeutta." Mutta
toiset kävivät hyökkäämään heitä vastaan sapatinpäivänä; ja niin he
kuolivat, he ja heidän vaimonsa, lapsensa ja karjansa, noin tuhat
henkeä. Kun Mattatias ja hänen ystävänsä saivat siitä tiedon, niin
he surivat heitä suuresti, ja he sanoivat toinen toisillensa: "Jos me
kaikki teemme, niinkuin meidän veljemme tekivät, emmekä taistele
pakanoita vastaan henkemme ja oikeuksiemme puolesta, niin he
pian hävittävät meidät maan päältä". Sentähden he tekivät sinä
päivänä tämän päätöksen: "Jos joku käy kimppuumme sapatinpäi-
