1958
Ensimmäinen makkabealaisten kirja
luisan nimen ja saada kunniaa valtakunnassa; minä tahdon taistella
Juudasta vastaan ja hänen väkeänsä vastaan, niitä vastaan, jotka
pitävät halpana kuninkaan käskyn". Niin hän taas lähti, johdossaan
vahva sotajoukko jumalattomia, joiden tuli auttaa häntä, kostamaan
israelilaisille. Kun hän lähestyi Beethooronin solatietä, lähti Juudas
häntä vastaan sangen pienellä joukolla. Nähdessään sotajoukon tu-
levan häntä vastaan Juudan miehet sanoivat hänelle: "Kuinka me,
joita on niin perin vähän, voimme taistella niin suurta joukkoa vas-
taan? Olemme sitäpaitsi ylen väsyneitä, kun emme ole tänään syö-
neet." Mutta Juudas sanoi: "Voi käydä niin, että suuri joukko anne-
taan pienen joukon käsiin, eikä taivas tee siinä eroa, pelastaako se
useiden vai harvojen kautta. Sillä ei voitto taistelussa riipu sotajou-
kon paljoudesta, vaan voima tulee taivaasta. He tulevat meitä vas-
taan täyttä röyhkeyttä ja jumalattomuutta, hävittääksensä meidät,
meidän vaimomme ja lapsemme, ryöstääksensä meiltä kaikki tyynni.
Mutta me taistelemme henkemme ja säädöstemme puolesta. Hän
itse murskaa heidät meidän silmiemme edessä. Älkää te siis peljät-
kö heitä." Ja kun hän oli lopettanut puheensa, karkasi hän äkkiar-
vaamatta heidän kimppuunsa, ja hän voitti perinpohjin Seeronin ja
hänen sotajoukkonsa. Sitten he ajoivat heitä takaa Beethooronin
solatietä, aina lakeudelle asti; heitä kaatui noin kahdeksansataa
miestä, ja jäljellejääneet pakenivat filistealaisten maahan. Nyt alet-
tiin peljätä Juudasta ja hänen veljiään, ja kauhu valtasi pakanat
kaikkialla. Ja hänen maineensa tunkeutui kuninkaan korviin saakka,
ja Juudaan taisteluista kertoi kaikki kansa. Kun kuningas Antiokus
sai kuulla näistä tapauksista, vihastui hän ankarasti; ja hän lähetti
kokoamaan kaikki valtakuntansa sotavoimat, ylen vahvan sotajou-
kon. Ja hän avasi rahastonsa ja antoi vuoden palkan sotaväellen-
sä, käskien sen olla valmiina kaiken tarpeen varalta. Mutta kun hän
näki, että raha loppui rahastoista ja että veroja valtakunnasta ker-
tyi vähän sen hajaannuksen ja vahingon tähden, minkä hän oli ai-
kaansaanut maassa koettaessaan hävittää tavat, jotka olivat vallin-
neet ammoisista ajoista, niin hän pelkäsi, ettei hänellä, niinkuin ei
joskus aikaisemminkaan, olisi varoja menoihinsa ja lahjoihin, joita
