1842
Juditin kirja
voisi saada sitä haltuuni muuten, kuin että Jumala sen minulle an-
taisi - ja jo se, että tietää, kenen lahja se on, vaati ymmärrystä -
niin minä käännyin Herran puoleen ja rukoilin häntä ja sanoin kai-
kesta sydämestäni:
Isien Jumala ja laupeuden Herra, sinä, joka olet tehnyt kaiken sa-
nallasi ja joka viisaudellasi olet valmistanut ihmisen, että hän hallit-
sisi luotuja, jotka sinä olet luonut, ja ohjaisi maailmaa pyhyydessä
ja vanhurskaudessa ja langettaisi tuomionsa sielun vilpittömyydessä!
Anna minulle viisaus, joka istuu sinun valtaistuimesi vieressä, äläkä
hylkää minua lastesi joukosta. Sillä minä olen sinun palvelijasi ja
sinun palvelijattaresi poika, heikko ja lyhytikäinen ihminen, liian vä-
häinen ymmärtämään oikeutta ja lakeja. Ja vaikka joku olisi täydel-
linenkin ihmislasten joukossa, ei hän kuitenkaan ole minkään arvoi-
nen, jos sinun viisautesi häneltä puuttuu. Sinä itse olet valinnut mi-
nut kansasi kuninkaaksi ja poikiesi ja tyttäriesi tuomariksi. Sinä
käskit rakentamaan temppelin pyhälle vuorellesi ja alttarin siihen
kaupunkiin, jossa sinun asumuksesi on, sen pyhän majan kaltaisen,
jonka sinä alussa valmistit. Ja sinun tykönäsi on viisaus, joka tun-
tee sinun tekosi ja joka oli läsnä silloin, kun sinä maailman teit,
joka tietää, mikä on otollista sinun silmissäsi ja mikä on oikeata
sinun käskyjesi mukaan. Anna sen tulla pyhästä taivaastasi ja lähe-
tä se kunniasi valtaistuimen tyköä, että se minun kanssani työtä
tekisi, ja että minä tietäisin, mikä on otollista sinun edessäsi. Sillä
se tietää ja ymmärtää kaikki ja johdattaa minua taitavasti teoissani
ja suojaa minua kirkkaudellansa. Silloin minun työni ovat otolliset
ja minä hallitsen vanhurskaasti sinun kansaasi ja olen arvollinen is-
tumaan isäni valtaistuimella. Sillä kuka ihminen tuntee Jumalan ai-
voitukset taikka kuka voi tutkia, mitä Herra tahtoo? Sillä kuolevais-
ten ajatukset ovat tyhjän arvoiset ja meidän aikomuksemme kestä-
mättömät. Sillä katoavainen ruumis raskauttaa sielun, ja mainen
maja on painona monimietteiselle hengelle. Vaivoin me käsitämme
nämä maalliset ja työläästi löydämme sen, mikä käden ulottuvilla
on; kuka siis voi tutkia taivaalliset? Kuka tuntee sinun aivoituksesi,
ellet sinä anna viisautta ja lähetä pyhää Henkeäsi korkeudesta? Ai-
