1670
Paavalin toinen kirje korinttolaisille
niinkuin meitä osaksi myös olette oppineet ymmärtämään - että
me olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän, Her-
ramme Jeesuksen päivänä. Ja tässä luottamuksessa minä aioin en-
sin tulla teidän tykönne, että saisitte vielä toisenkin todistuksen
minun suosiostani, ja sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoni-
aan, ja taas Makedoniasta palata teidän tykönne ja teidän varus-
tamananne matkata Juudeaan. Kun minulla siis oli tämä aikomus,
en kaiketi ole menetellyt kevytmielisesti? Vai päätänkö lihan mu-
kaan, minkä päätän, niin että puheeni on sekä "on, on", että "ei,
ei"? Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja
"ei." Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus
ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ol-
lakseen "on" ja "ei", vaan hänessä tuli "on." Sillä niin monta kuin
Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee
hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän
kauttamme. Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssan-
ne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös
on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi mei-
dän sydämiimme. Mutta minä kutsun Jumalan sieluni todistajaksi,
että minä teitä säästääkseni en vielä tullut Korinttoon; ei niin, että
tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme tei-
tä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat.
Olin nimittäin mielessäni päättänyt, etten tullessani teidän tykönne
taas toisi murhetta mukanani. Sillä jos minä saatan teidät murheel-
lisiksi, niin eihän minua voi saada iloiseksi kukaan muu kuin se,
jonka minä olen murheelliseksi saattanut. Ja juuri sen minä kirjoitin
sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti
saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että mi-
nun iloni on kaikkien teidän ilonne. Sillä suuressa sydämen ahdis-
tuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä
varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erin-
omaisen rakkauden, joka minulla on teihin. Mutta jos eräs on tuot-
tanut murhetta, ei hän ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille
kaikille, jossakin määrin, etten liikaa sanoisi. Semmoiselle riittää se
