1623
Paavalin kirje roomalaisille
että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuu-
dessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymä-
tön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa,
ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta
asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, kos-
ka he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana
kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistu-
neet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehues-
saan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamatto-
man Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintu-
jen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Sentähden
Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastai-
suuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihta-
neet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet
luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä
heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luon-
nonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhtey-
destä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja
harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiinty-
misestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Ja niinkuin
heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala
hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään so-
pimattomia. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneut-
ta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyt-
tä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia,
väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen
tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja lau-
peutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että
ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ai-
noastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille,
jotka niitä tekevät.
Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa
kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen si-
