1629
Paavalin kirje roomalaisille
nen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia
ei ole; kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitä-
kin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella
kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva. Mutta armolahjan
laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuk-
sesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo
ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylen-
palttisesti tullut monien osaksi. Eikä lahjan laita ole, niinkuin on
sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä
ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuk-
sesta vanhurskauttamiseksi. Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen
tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän
ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat
elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. - Niin-
pä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille
ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko
koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niinkuin
yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet
syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat van-
hurskaiksi. Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta
missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsi-
si vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuk-
sen, meidän Herramme, kautta.
Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo
suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä,
kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki,
jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuo-
lemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan hau-
datut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin
kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa
elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteen-
kasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yh-
täläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän
