1627
Paavalin kirje roomalaisille
"Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."
Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mut-
ta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa juma-
lattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin
myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee van-
hurskauden ilman tekoja: "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi
annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra
ei lue syntiä!" Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoas-
taan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanom-
mehan: "Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi." Kuinka se sit-
ten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympäri-
leikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna.
Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskon vanhurskauden si-
netiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi
kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että van-
hurskaus heillekin luettaisiin; ja että hänestä tulisi myöskin ympäri-
leikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja,
vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aab-
rahamilla oli jo ympärileikkaamatonna. Sillä se lupaus, että Aabra-
ham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen
lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta. Sillä jos ne, jotka pi-
täytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus
käynyt mitättömäksi. Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia
ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan. Sentähden se on uskosta, että
se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei
ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aab-
rahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä - niinkuin kirjoi-
tettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" - sen
Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja
kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat. Ja Aabraham toivoi,
vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tä-
män sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva", eikä
hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli
kuolettunut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran koh-
